torstai 27. joulukuuta 2012

Joulu


Siinä se hujahti joulu, ensimmäinen omassa kodissa. Oli niin ihanaa laittaa perheelle omannäköistä joulua, kattaa pöytää ja suunnitella tarjottavia. Äiti tuli meidän kanssa aatoksi ja yöksi juhlimaan, mikä teki kekkereistä tuplasti kivemmat. Ihmiset tosiaan tekevät sen joulutunnelman, ja huomasin että oikeastaan meille voisi tulla ihan kuka vaan joulua viettämään ja se olisi vaan kivaa. Meiningillä the more the merrier.





Joulukakuksi leivoin Kinuskikissan karpalo-toffeekakun. Se oli tavallaan tosi hyvää, mutta ehkä toi karpalo, niinkuin puolukkakin, on mulle kuitenkin hitusen hapokasta. Jäinkin miettimään, että voisiko tuon tehdä mustikasta? Mutta mustikka ja kinuski ei varmaan sovi yhtä hyvin yhteen...pitää joskus kokeilla!


Me (tässä alla) haluamme kiitellä kaikkia sukulaisia ja ystäviä joulukorteista joita saimme, ja joita emme laiskoina ihmisinä itse saaneet aikaiseksi lähettää. Olkoon tämä nyt vaikka meidän kiitoskortti/joulukortti teille takaisin:

(Kuvasta sahattu pois Mummu, joka oli keksinyt laittaa silmänsä visusti kiinni!)

Tänään alkoi sitten totuttelu taas arkeen. Meillä on kaikkien unirytmi heittänyt ihan häränpyllyä, ja minä olen syönyt suolaista ja makeaa varmasti enemmän kuin ikinä ennen! Melkein ihan hävettää! Pitää siis alkaa jonkinlainen elämäntaparemontti vähitellen. Tänään menin jo konvehtilakkoon. :)

Sujuvaa arkeenpaluuta teille toivottelee
Mimmu

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kukka potassa



 Melkein jo menin taas Mini-Maniin, kun en keksinyt mihin hyasinttini istuttaisin. Sitten tulin katsoneeksi keittiön kaapin päälle, ja hoksasin potan. Tähän on pissaillut kai Sievä Amanda aikanaan, samaninen nainen joka on nyplännyt keittiömme verhojen pitsitkin. Tai sitten tämä potta on toiminut hienojen vieraiden pottana. Mitä olisi mahtanut iso-iso-isotätini tuumata jos olisi tiennyt, että veljentyttärenpojantytär istuttaa siihen satakunta vuotta myöhemmin kukkia ja nostaa potan ruokapöydälle?

Tämä onkin viimeisin päivitykseni tämän joulun alla. 
(Ehkä.)
Jos näin on, niin haluan toivottaa lukijoilleni oikein rauhallista, ihanaa ja rentouttavaa joulua!!!
On ollut ilo jakaa joulunodotus kanssanne!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Pipareita




Nyt kun kulho vapautui kuusenkoristeista, pääsin leipomaan siihen pipareita. Jos jollakulla teistä ei ole kokemusta huono-äiti- fiiliksestä etkä tiedä mistä puhutaan kun siitä puhutaan, voin antaa sinulle ilmaisen vinkin millä saavutat tämän tuntemuksen: laita lapsille pyörimään lastenohjelma, leivo yksin pipareita, ja pyynnöistä huolimatta älä ota lapsia mukaan projektiin...

No, lievennykseksi pitää kertoa, että olen tänä jouluna pojan kanssa jo kahteen otteeseen leiponut yhdessä pipareita. Tytön kanssa en kertaakaan... Ja kun vielä tuon 3-vuotiaankin kanssa se on aika sähellystä, niin halusin päästä kunnolla puuhaan käsiksi edes kerran. Jotenkin näin sieluni silmin tuon purnukan täynnä, mutta alle puolilleen se jäi...

Juuttinarua piparipurnukkaankin. Sitä kiedoin tänä vuonna myös lahjojen ympärille. Juuttinaru on vienyt sydämeni.

torstai 20. joulukuuta 2012

Kuusi

 

Koristelin lasten kanssa kuusen yhtenä iltana. 90 % koristeista meni siis alle metrin korkeudelle, ja hiukan rukkasin koristelua lasten mentyä nukkumaan... Meno äityi aika villiksi. Poika huomasi, että kun kuusen oksasta vetää ja päästää irti, kuusen oksalle kiinnitetty pallo lentää iloisesti halki huoneen.

Tässä kuvassa ei fiilistellä joulua, vaan pidätellään kakkahätää. Eihän mikään ole niin kurjaa kuin tällaiset tylsät ruumiin tarpeet kesken kuusenkoristelun!
 


 Ostin kuusenkoristeita Biltemasta käydessäni hakemassa sieltä miehelle jotain työkalua. Kaksi pitkää tuubia palloja, ja pilkkahintaan. Tuunasin niitä sitten hiukan hehkeämmiksi ostamillani uusilla nauhoilla. Kirkkaisiin palloihin kirkasta, valkoisiin valkoista silkkinauhaa, ja ruskeasävyisiin ruskeaa.


Pakko vähän hehkuttaa, että mulla on meneillään luksustorstai, ja tiedossa on vielä luksusperjantai. Sain toissapäivänä palautettua graduni, ja päätin että siihen viimeiseen tammikuussa olevaan tenttiin alan lukea vasta joulun jälkeen. Lapsilla sattuu kuitenkin tänään ja huomenna olemaan hoitoa, joten mulla on nyt kahtena päivänä peräkkäin ihan omaa aikaa. Voin tehdä kaikkea tai en mitään, ihan miltä sattuu tuntumaan! :) Hiljensin huonon omatunnon äänen opiskelemattomuudesta ja vapaapäivistä (koska tokihan aina pitäisi painaa töitä kun lapsilla on päiväkotipäivä) ja annan itselleni tällaisen palkinnon. :) Kun tylsimmät siivouspuuhatkin on jo tehty, tää on aika herkkua.Voisi vaikka leipoa kakkua jouluksi! Monta monituista joulunalusta on mennyt olemalla töissä ihan aaton kynnykselle asti, joten tämä on perin ihmeellistä!

Ja ounastelen, että on ihan hyväkin vähän huilata ennen joulua...ukko(parka) vaikuttaa nimittäin aikas uupuneelta, joten kun minulle tarjoutui nyt tilaisuus ottaa huilia, koitan kerätä joululomaan voimia että voin sitten hoitaa lapsia ja kotia ja antaa ukon maata enemmän sohvalla.


Mitä joulumusiikkia te muut kuuntelette? Michael Bublé alkaa olla täällä jo vähän kulunut juttu. Samuli Edelmannin Ave Maria on kolahtanut viimepäivinä, mutta uusia vinkkejä otetaan ilolla vastaan!



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

"Muista kunnioittaa ihan hirveesti"





Otin sitten eilen itseäni niskasta kiinni, ja kotipizzan, coca cola lightin, kahvin ja suklaapötkön voimalla kuurasin koko töllin katosta lattiaan- tai siis töllin kaikki asuttavat neliöt. Että nyt jos on jossain jaossa papukaijanmerkkejä, niin ottaisin yhden kiitos, ja kymmenen pistettä päälle. (Koska mä oon varmaan ainut naisihminen maailmassa joka tekee joulusiivouksen. ;) Motivaatiota kasvatti entisestään oksennustauti, mikä nujersi koko meidän perheen tässä männä viikolla. Kone pyöritti siis peitot ja tyynyt, lakanat, pyyheet, rätit ja rievut, jopa vauvan patjan. Älkää sairastuko!!! Ihan kaamee tauti!

Normaalin viikkosiivouksen jälkeen mulla on tapana sanoa miehelle "muista kunnioittaa", mikä on siis muistutus siitä, että rouva on ahkeroinut ja ei olisi sopivaa tallustella kengillä sisällä tai jättää likaisia sukkia sohvankaiteelle. Nyt kun mies tuli kotiin lasten kanssa illalla,  piti projektin suureellisuuden vuoksi vähän laittaa panoksia kovemmaksi- "muista kunnioittaa ihan hirveesti". Sillä asteella kaikki on viety astetta pidemmälle. Että sukkien lisäksi vessapaperirullan hylsyn pitäisi mennä roskikseen, samoin tyhjien maitopurkkien. Jne. Joulusiivous on vakava asia. Vakava, vakava asia. ;)

Siitä päästäänkin sitten kivempiin joulupuuhiin. :) Kuusi odottelee ulkona sisäänkantoa ja koristelua, koristeiden tuunailu on vielä vain vähän kesken. Ja se kaikkein kivoin, lahojojen paketointi glögin kanssa. Mmm. Sitä pääsin jo myös aloittelemaan. Yhden lahjan kävi tosin huonosti; söin sen. Pitää ostaa uusi.

Ja vielä hajanaisen postaukseni lopuksi asiasta sypressiin: mun sypressi levähti, ks kuva yllä. Siksi solmin sen ympärille juuttinarun rusetille, että se pysyisi pystyssä. Mikäs juttu sellainen on, tietääkö kukaan? Luulin että "sypressi tuoksuu nyt talvellakin" ja elää ja voi hyvin, kunhan se on sisätiloissa.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Koristeita



Joulua on tullut tupaan pikkuisen lisää. Takan päällä nököttävä tekokuusi sai Tiimarista kaverikseen tuollaisen kivan köynnöksen. Ja Minimanista löytyi koristuksia kynttelikköön.
Perhe lähti hakemaan mummilan metsästä joulukuusia, ja minä istun sohvalla ihmettelemässä, mihin siivousinto katosi. Olen tätä päivää niin odottanut: kaikki muut poissa, vain minä, Tolu, rätti ja moppi kotona. Ja nyt ei nappaiskaan yhtään!

Häilyvä on naisen mieli.

torstai 6. joulukuuta 2012

Oi maamme!

Hienoa itsenäisyyspäivää itse kullekin! Tässä päivässä on kyllä aina jotain tenhoa. :) Ja mikäs sopisi Suomen itsenäisyyspäivään paremmin kuin pakkanen ja lumi. Ihanaa!

Meillä on ekat verhot- sekin on ihanaa. Pitsit on muinoin nyplännyt iso-isotätini Sievä Amanda, ja äiti ompeli niistä verhot kymmenisen vuotta sitten- ja nyt ne ovat meidän ikkunassa.





Ajatuksena oli laittaa keittiöön laskosverhot, mutta kun äiti tarjosi näitä, niin menneen ajan käsityötaika veti kyllä pidemmän korren. Suvussani on ollut paljon käsityöläisiä, kultaseppää ja käsityönopettajaa. Kun ei itse osaa vastaavaa, sitä jotenkin arvostaa suuresti. Mukava siis pitää esillä suvun aarteita. :)

Meillä oli vähän jännitystäkin elämässä tässä männäviikolla! Tai minä ainakin revin siitä vähän jännitystä irti. Saimme nimittäin kokea isoimmat aallot mitä Pohjanlahdelle mahtuu, kun kävimme mieheni isoäidin hautajaisissa Ruotsissa. Me aikuiset voitiin pahoin, lasten meno ei hidastunut hetkeksikään. Ei ne kymmenmetriset aallot kuvassa miltään näytä, mutta oli se jännä tunne kun laiva rytisi ja paukkui, ja kaikki mikä ei ollut pultattu kiinni laivan lattiaan kaatuili miten sattuu. Oli välillä itselläkin täysi työ pysyä pystyssä- ja laivan tax freessä soi Titanicin "uppoamisbiisi". :D

 


Semmoista. Eikä sitten muuta.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Haaste

Olen saanut jo tovi sitten haasteen Uskolliselta lukijalta ja tulin nyt tarttuneeksi siihen. Olen tänään kotoillut yhden pienen silmätulehduspotilaan kanssa kotona, joten tää opiskelusessio jäi taas tähän tältä viikolta. :) 

1. Päivitätkö blogiasi yleensä innostuksen vai syyllisyydentunnon takia?

Päivitän blogiani puhtaasti, vain ainoastaan ja täysin pelkästään innostuksen takia, mutta näiden innostuksien välissä on aina pitkä tauko, jonka aikana ehdin kyllä jo potea syyllisyydentuntoakin. Se ei ole kuitenkaan koskaan vielä muistaakseni äitynyt niin pahaksi, että olisi ajanut minut päivittelemään. Usein myös intoa löytyisi enemmän, mutta ei ole mitään kummempaa kerrottavaa.

2. Lempimateriaalisi interiööreissä.

Ihan alkuun kerrottakoon, että luin tuon kysymyksen toistuvasti "lempimateriaalisi insinööreissä", ja mietin hetken että mitä ihmettä?!? :D Mutta siis, vastaus kysymykseen: puu. Ja pellava. Oli pakko sanoa kaksi. Koska puu ja pellava on kaksi ihmeellisen ihanaa materiaalia.

3. Miten suhtaudut jouluun?

Tästä aiheesta innostuin!! Voin kertoa, että tänä vuonna suhtautumiseni jouluun on kokenut totaalisen muutoksen! Tähän asti olen aina odottanut joulua, ja se h-hetki, jouluaatto, on ollut kaiken odotuksen huipennuspiste, joka on lähes vuosittain tuottanut pettymyksen. (Mitä muuta se voisikaan, kun kyse on kuitenkin vain yhdestä päivästä, jossa ei ole sen enempää taikaa kuin muissakaan päivissä.) Mutta tänä vuonna olen oivaltanut jotakin. Se onkin se joulunodotus, mikä on se juttu! Koristelut, musiikit, askartelu, lahjojen ostaminen, fiilistely! Aina ennen olen saanut luotua itselleni mahtavan stressin siitä nauttimisesta. Ajatuksena on ollut, että sitten kun talo on pesty katosta lattiaan ja jokainen kolo kaivettu ja mööpeli kiillotettu, sitten voi leipoa herkkuja ja koristella ja fiilistellä. Tämä kaikki on valmistunut yleensä aatonaattona, jolloin olen ollut jo aivan puolikuollut, lähtenyt umpiväsyneenä sukulaisten luo joulua juhlimaan, ja kaikki vaiva kotona on ollut aivan turhaa, eikä kodin joulukauneudesta ole päässyt nauttimaan.

Nytpä mä tajusinkin, että se mikä on oikea tapa juhlia joulua minulle, on se, että siivoilen samaan tappavaan tahtiin kuin aina, mutta kaiken ei tarviste olla valmista ennen kuin leivon, koristelen ja herkuttelen. Tänä vuonna siis laitoin koristeet jo marraskuun alussa, pipareita ja torttuja on leivottu jo moneen otteeseen ja ollaan tosiaan nautittu! Oman tien löytäminen on joskus niin vaikeaa. Meillä kotona lapsuudessani oli tapana leipoa tortut ja piparit vasta aatoksi. Kaiken hyvän ruoan ja suklaan jälkeen torttuja ja pipareita ei tullut syötyä, ei mahtunut eikä maistunut. Mutta mä hoksasin nyt, että mulle tortut ja piparit on sitä joulunodotteluherkkua. Tarkoituksena siivittää minua jouluun, ja venyttää vatsalaukkuani. Ai että, ihanaa löytää omat tapansa ja tajuta mitä oikeasti toivoo!

Ja tämän jouluisen eepokseni loppuun voisin todeta, että kristittynä ihmisenä joulu on minulle mitä suurimmissa määrin Vapahtajani syntymän juhlintaa, mikä onkin minulle vuodesta toiseen ainoa asia, joka ei joulussa taatusti tuota pettymystä. :) (Vaikka en tiedä tarkalleen oliko se juuri 24.12 jolloin Jeesus syntyi, mutta ei se ole niin justiinsa. En mäkään synttäreitäni aina juuri oikeana päivänä juhli.)

4. Lempi lautapelisi

Ei ole. Mä oon lakannut tykkäämästä peleistä. En tiiä mikä muhun on mennyt. Voisin ehkä lasten kasvamisen myötä lämmetä taas Afrikan tähteen.

5. Tykkääksää hevosista ja koiranpennuista?

Suuresti. Hevoset on mahtavia, ja lähes kaikkien eläinlajien pennut on söpöjä.

6. Viimeinen musiikillinen löytösi

Vain elämää- sarja sai minut tutustumaan monenlaiseen artistiin, joihin en ollut ennen kiinnittänyt huomiota. En nyt tiedä onko ne varsinaisia löytöjä, mutta sarjassa esiintyneet artistit olen joka tapauksessa kaivanut muutamaan otteeseen esiin spotifystä. Kaipaan kyllä uusia löytöjä! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän niitä löydän.

7. Oletko matkalla kohti teini-iän haaveitasi tai saavuttanut niitä? Oletko tilanteesta ilahtunut/pettynyt haaveen todellisuuteen.

Hieno kysymys! Teininä haaveilin (oletin) että "isona" asuisin ulkomailla. Sitä haavetta en ole saavuttanut, enkä myöskään ole matkalla sitä kohti. Pikemminkin päinvastoin. Enkä oikein ole siitä erityisen pettynytkään. Näin on hyvä! Ehkä sitten joskus jotenkin toisin. :) Toinen mistä haaveilin oli unelmieni mies ja perhe. :) Saavutin (tai siis sain, lahjaksi!) molemmat, ja olen tilanteesta perin juurin ilahtunut. Mutta todellisuus ei silti ole sitä, mistä teininä haaveili. Unelmieni mies ei pelasta minua jatkuvasti lohikäärmeiltä (koska täällä liikkuu niitä aika nirkoselti) ja lapset osaa olla hurrrrjasti paljon rankempia kuin luulin! Joskus siis haaveen todellisuusversio on kyllä haavetta itseään raadollisempaa ja tuottaa pettymyksiä. Mutta joka ilta kun lapset on nukahtaneet ja saan käpertyä mieheni kainaloon katsomaan Solsidania tai Hovimäkeä, en voi kuin todeta, että en vaihtaisi tätä todellisuutta haaveisiini.

8. Mitä ihmiset susta ajattelee? (Oma arvio.)

Onpas vaikea! En muuten osaa sanoa! Ensimmäisenä tulee mieleeni, että ihmiset ajattelee minusta paljon paremmin kuin mitä on totuus. Siis että "voi kun ne tietäis millainen hirviö mä oon...". Sen suuntainen ajatus tuli mieleen.

9. Jos yksi arjen pakollinen rutiini muuttuisi itsestään tekeytyväksi, minkä valitsisit?

Pyykki. Ehdottomasti. Mä niin kerta kaikkiaan meinaan jäädä sen jalkoihin. Vaikka kuinka yritän selättää sen, se aina kylvää siemenen ja lisääntyy heti kun ehdin selkäni kääntää.

10. Mikä kirja sinulla on kesken tai olet ajatellut että haluaisit lukea?

Tällä hetkellä ei ole kesken mitään. (Paitsi Sinuhe, mutta sitä ei lasketa koska se on ollut kesken kolmetoista vuotta.) Seuraavaksi haluaisin lukea Eve Hietaniemen Tarhapäivän. Olenkin jonottanut sitä kirjastosta jo hyvän tovin...

 11. Mikä ajatus/leffa/laulunpätkä on viimeaikoina pyörinyt mielessäsi?

Ajatuksissa sinkoilee milloin mikäkin. Mut leffoista viimeisimpänä on ollut mielessä Sofi Oksasen Puhdistus- toivoisin, että se jo pikku hiljaa lakkaisi pyörimästä mielessä.

Haasteen tarkoituksena oli keksi 11 uutta kysymystä ja haastaa uusia ihmisiä, mut nää oli mun mielestä niin hyviä kysymyksiä, että haluan käyttää samoja! Haaste on pyörinyt jo aikas kauan, joten en tiiä tarttuuko kukaan siihen enää, mutta heitän sen nyt kuitenkin Ripaus tunnelmaa blogin Heidille; ihana, kaunis ja uusi blogilöytö!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Rakas joulupukki.


'
 


Meille on miehekkeen kanssa tullut tavaksi kysyä toiselta joululahjatoiveita. Kumpikin haluaa ostaa joka tapauksessa lahjoja vaikka meillä vuosirenkaita onkin jo aika paljon, ja on kiva ostaa jotain hyödyllistä tai jotain mitä toinen toivoo. Ihan vaan omaksi ilokseni ja kauniiden kuvien vuoksi päätin tehdä tälläisen postauksen. Ylinnä olevat valot, jotka käyvät niin jouluun kuin kesäänkin, ovat ehkä ihanimmat mitä olen kuunaan nähnyt. Ne ovat La Case de Cousin Paul merkkiset, ja ainakin Stokkalla niitä myydään. Oon ihan myyty! Tokana on Kinuskikissan kirja, jota olen kuolannut jo hyvän aikaa. Olen saanut maistella kirjan resepteistä tehtyjä herkkuja yhden ystävän luona useammankin kerran, ja ne on kyllä hyviä! Ja sit googlettelin tollasia kerrostarjottimia. Niin kauniita! Nämä kyseiset on Riviera Maisonin, ja ehkä pyörtyisin jos mies pistäisi tarjottimeen niin paljon rahaa. Mutta kunhan tollasia halppiskopioita tulee Mini-Maniin...sitten mua ei pidättele enää mikään. :P :P :P

Kohta alkaa mulla rauhallinen hetki. Pienin menee päikkäreille, ja miesväki lähtee hoiteleen jotain asioita. Mua odottaa ehkä päiväunet, tai käsityöt, tai sitten tiskit. 

Hyvää viikonloppua kaikille!!




keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Oi kuusipuu.









Meillä taistellaan kaamosta vastaan, kuten varmaan useassa muussakin kodissa. Mikäs sen parempi sotataktiikka, kuin joulukoristeet ja joulupuuhat. Kuusta ei sentään ollut tarkoitus vielä virittää. Mutta kun hain koristelaatikon yläkerrasta ja pojan silmät kiinnittyivät pieneen tekokuuseen, joka on ollut elämässäni jo 13 vuotta, oli peli menetetty. Onneksi kuusi on suht huomaamaton tuolla takan päällä, jonne sain sen neuvoteltua. :) Muut koristeet on vasta lasipurkeissa lipaston päällä; luovat tunnelmaa, mutta eivät ihan päästä joulua vielä villiintymään seinille. Tänä viikonloppuna käynnistän pikkujoulukauden, miehellä se jo alkoi.

Toivon teille kaikkea mahdollista hyvää tämän kuran ja harmauden keskelle!!! Ja menen eteiseen laittamaan hatun päähäni, jotta voin nostaa sitä kaikille päiväkodintädeille ja -sedille, jotka joutuu taisteleen paritkymmenet kurahousut ja kurahousunlenkit kuraisten saappaitten päälle päivittäin.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kolkko




Tämän postauksen aihe kuulostaa varmasti kovasti siltä, että minulla ei ole elämää. Mutta uskokaa tai älkää, sitä on ollut aika paljonkin viimeaikoina! Tällaisen pienimuotoisen sisustamisen puuhasteleminen on toiminut vastalääkkeenä opiskelukiireille. 

Ongelman nimi on kolkko. (Eli ongelma on varsin pieni, jos noin niinkuin ongelmia laaajemmin pohditaan.) Lampunjalka on aika hassu, sen tiedän. Huutelin sen halvalla huutiksesta, ja se saa siinä olla toistaiseksi. Listojen puuttuminen ja vielä toistaiseksi sinisenä kirkuva pistorasian paikka antavat myös oman lisänsä, mutta ihmettelen silti: miksi mun sisustussilmä on kolkko??? Miten muilla tulee sellasta runsasta kauneutta ja mulla ei? Tosta pienestä pöydästä tykkään kovasti. Se on mun perintömööpelini, jota jo kynnellä vähän rapsuttelin ja pohdin pitäiskö se maalata. Tulin siihen tulokseen, että ei pidä! Ihanan ruhjuinen just noin.

Hmm. Tästä on hyvä jatkaa taas vähän todellisemman elämän parissa. :) Aamuvarhaisella menen ottamaan gradun taas kunnon niskalenkkiotteeseen, ja pohdin näitä elämän suuria sisustusongelmia sitten taas tuonnempana.

Kivaa alkavaa  viikkoa kaikille! :)

perjantai 26. lokakuuta 2012

Minikeinu




 Uusin sisustushankinta: pikkuinen lasten keinutuoli Minimanista minimaaliseen hintaan. Ja hinta putosi entisestään, kun sain alennusta kahdesta puuttuvasta ruuvista. Reilu kymppi ei paha hinta puisesta lastenkeinusta? Tuntuu olevan ihan hyvää tekoakin.

Minimanista on tullut ihan yksi mun suosikki sisustuskauppa. Siellä tuntuu oikeesti olevan samaa tavaraa kuin "oikeissa" sisustuskaupoissa, mutta hinnat on hurjasti halvempia!

Tämän päivän ohjelmassa on ensilumi. Esikoinen meinasi seota kun huomasi että yöllä on satanut lunta! Flunssaisen äidin on siis pakko siirtää luunsa tuonna pihalle. Toppavaatetta päälle, eiköhän se siitä. Mutta yhdellä kahvikupposella siirrän vielä pukeutumistaistelua eteenpäin.... Mikä siinä onkin, kun se on niin vaikeeta! Vaikka lapset tietää että lopputulos on kiva (ulkoilu) niin silti! Kauheeta vääntöö!

Lumista viikonloppua teille! :)

P.s. Kuvista muuten huomaan taas, miten kotimme kaipaakaan niitä listoja... :P 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Pikkutuubi ja isotuubi


 



 No siinä tuli liian monta kuvaa samasta asiasta. Tyttönen ei vain oikein ollut kuvaustuulella, eikä saalistamallakaan saatu saalistettua kunnon kuvaa jossa molemmat katsottaisiin kameraan. :) 

Pointtini kuitenkin oli tuubihuivi. Tästä samaisesta lankaparista virkkasin vuosi sitten Kalastajan vaimon ohjeen mukaan yhtä ihanaa villapaitaa. Siitä ei juuri hihoja enempää enää puuttunut, mutta purkutuomion sai. Siitä tuli niin kuuma haarniska, että totesin etten koskaan iki-milloinkaan asu niin kylmissä olosuhteissa, että voisin sitä käyttää. Virhe piili siinä, että Kalastajanvaimo käytti lankoina angoraa ja alpakkaa, ja minä korvasin tuon alpakan halvemmalla seitsemällä veljeksellä. Ei ois pitäny. :) Jotain piti langoista kuitenkin keksiä, ja päädyin neulomaan tytölle ja itselleni kurkkujen lämmikkeet talveksi. Helmineulosta, helppoa ja rentouttavaa!


Lopuksi vielä miehen ja pojan tärkeisiin asioihin:


"Äiti, voisikko ottaa mun repustakin kuvan!"


 Ja nää hämikset. Yhh. Niitä on meillä ihan hirveen paljon. Mies on kuvannut niitä ja tutkinut niiden elämää. Tiedämme jo sen verran, että noilla uloimmilla jaloilla tämä hämppy tutkii mihin uskaltaisi jalkansa asettaa, ja sisemmillä pikkujaloilla maistelee kaikkia herkkupaloja, mitä meidän silmä ei edes erota. Omaan suoraviivaiseen tyyliini haluaisin surmata jokaisen kotiini eksyvän hämähäkin, mutta toi mun kettutyttömies kiikuttaa niitä pihalle. Ja kumma kyllä: jotenkin mäkin olen alkanut nähdä noi aika sympaattisina kavereina!

Ei silti, olen kuullut että ajan myötä puutalot ei enää houkuttele hämähäkkejä yhtä paljon kuin uutena, ja odotan sitä aikaa kyllä. Ne paksumahaiset ja -jalkaiset hämähäkit, ne vasta on inhottavia!!!