Nappivaras

Aikomukseni oli tehdä tänään kerrankin ajantasainen postaus otsikolla
"Ihana sunnuntaiaamuinen käsityöhetki".
Että blogissani tapahtuisi kerrankin jotakin juuri nyt! 
Tarkoitus oli ottaa muutama pikainen kuva keskeneräisestä käsityöstäni ja huikata loppuun, että tälläistä teen täällä, kivaa päivänjatkoa teillekin!

MUTTA lapset luonnollisesti huomasivat, että äitillä on viisi sekuntia omaa elämää, ja tämä pitää tietenkin torpata mahdollisuuksien mukaan- ja mahdollisuuksia on monia. Poika alkoi raahata omia pehmoeläimiään kuvattavaksi (yleensä suostun, nyt en jaksanut!), ja tyttö teki päätöksen: Varastan napin!

Normaalisti annan lasten tutustua projekteihini ja osallistua niihin; esim. hippoja ollaan täytetty yhdessä vanulla, ja kaikkiin tarvikkeisiin on ollut lupa tutustua, paitsi neuloihin ja muihin teräviin juttuihin. Nyt kuitenkin päätin että näitä muutamaa Virosta ostettua vaahterapuusta tehtyä nappia ei kadoteta, joten annoin vain koskea, en viedä pois. Se rauhallinen hetki olikin sitten siinä. Tässä kuvasaldoa:

No, sain minä yhden napin ommeltua. :) Tästä on muuten tulossa jotain. Vielä vähän epäselvää mitä. Tarkoitus oli tehdä normaali kolmiohuivi. Mutta ei se sitten tullutkaan sen muotoiseksi että sen voisi ripustaa kaulaan. Seuraava ajatus oli sitten tehdä hartiahuivi; meillä on töissä aika kylmä ja se olisi kiva lämmike. Mutta kun kokeilin, huomasin näyttäväni mummulta. Nyt koitan palata suunnitelmaan a, eli kolmiohuiviin. Tarvitaan vaan nappeja ja napinreikiä että homma toimii...

Tämän erityisen rauhallisen ja ihmeellisen sunnuntaisen käsityöhetken jälkeen taidan nyt lähteä aamupesulle. Saa nähdä montako kaveria minua suihkuun seuraa.
On ne ihania. Mutta joskus jos haluaa tehdä jotakin rauhassa, on ihanaa että on olemassa lastenohjelmat. On yllättävän haastavaa neuloa nappi, koska siihen tarvitaan saksia, nappi, lankaa ja neula. Neljä liikkuvaa osaa on vaikea suojata pieniltä varkailta. :)

Kivaa sunnutaita teille!!

Amigurumi virtahepo

Sunnuntaita!
Kokeilin ensimmäistä kertaa amigurumi- käsitöitä. Virkkasin hipon, johon tuli pari virhettä, joten siitä tuli sitten vauva-hippo. :) Hipon olisi tarkoitus seistä, mutta laitoin jalat liian pienelle pinta-alalle, joten se ei ole vielä oppinut seisomaan omilla jaloillaan. ;) Tästä syystä Hippo-vauvalle on tekeillä myös Äiti-Hippo, ontelokuteesta. Ensin meinasin ostaa matonkudetta, mutta onneksi myyjä huomasi kertoa että on olemassa myös hieman ohuempaa ontelokudetta. Nimittäin ontelokuteestakin pelkän äiti-hipon jalankoon perusteella minulla on voimakas tunne, että äitistä tulee aika suuri. Ehkä tämä on sitten pieni Keskos-Hippo. ;)

Lapset odotti innolla Hipon kehitystä ja aamuisin (tein tätä koko syksyn iltaisin telkkarin äärellä) kävivät katsomassa miten paljon Hippo oli edennyt. Yleensä sain palautetta, että "sä et oo tehnyt tätä paljon yhtään!". Poika ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin kiinnostunut pehmolelusta, mutta tyttöni on ihan myyty. Hippo on kainalossa yötä päivää.
 

    

 

Näihin tunnelmiin. :) Huomenna alkaa taas uusi työviikko. Edellinen viikko olikin aika lyhyt, kun tyttö oli sairaana ja olin sitten lasten kanssa yli puolet viikosta kotona. Pojalla ihan silmät loisti kun ei tarvinnut mennä päiväkotiin, ja pakko minunkin oli myöntää että oli oikein mukavaa olla lasten kanssa kotona. Keskusteltiin kuitenkin siitä, että vaikka onkin kivaa olla kotona, ei ole kivaa että pikkusisko on kipeänä. Illalla kun tyttö oli nukkumassa, poika kävi piirtämässä sormellaan sydämen tämän mahaan. <3 MUTTA rukoili myös iltarukouksessa, että tultaisiin kipeäksi koko perhe. :D Ajatteli vissiin ottaa järeät keinot käyttöön että ei tarvisi mennä päiväkotiin. Onneksi se rukous ei (ainakaan vielä) toteutunut. :D

Jos jotakuta kiinnostaa virtaheposen resepti, se löytyy kirjasta "Amigurumi. Virkkaa uusia iloisia maskotteja", by Mia Bengtsson. Mukavia ohjeita, joskin itse ensikertalaisena tarvitsin hiukan kälyn ja työkaverinkin neuvoja että pääsin alkuun.

Lumista ja kaunista alkavaa viikkoa teille!

Sydän- Do It Yourself!

Sydämellistä ystävänpäivän iltaa Teille jokaiselle! 

Totaalinen sydänfriikki ilmoittautuu. Minun on jo pitkään pitänyt tehdä pieni postaus aiheesta sydän, ja mikäs sen parempi päivä tähän teemaan kuin tämä Valentiinus. :) Meillä roikkuu sydämiä vähän siellä sun täällä. Nappasin pari kuvaa lemppareistani. (Niitä on kyllä enemmänkin.) 

Jokainen sydän on lahja tai hankinta joltakin reissulta, ja näin ollen arvokas.

 Mutta asiasta otsikkoon. Sain pari vuotta sitten äidiltä syntymäpäivälahjaksi kirjan Kaarnasydän ja sammalkranssi. Se on aika kiva. Helppoja ja mukavia ohjeita leivontaan, askarteluun, käsitöihin ja muuhun väkertämiseen.

 

Minä olen virkannut sydämiä kirjan ohjeen mukaan. En ole itse asiassa ikinä virkannut mitään muuta kuin isoäidinneliöitä, mutta nyt koukku kädessä vavisten tartuin uuteen haasteeseen.

Käytän samoja lankoja ja värejä kuin tytölle aikaisemmin tekemääni päiväpeittoon, ja näistä on tarkoitus tulla jonkinlainen "viirinauha" häkkisängyn reunalle roikkumaan. Projekti on vain ollut nyt tovin kesken...

 Kirjan kuvassa on myös virkattu näitä samoja sydämiä juuttinarusta- ihan ihania! Käy varmaan vähemmänkin romanttiseen makuun sellaiset. 

En itse asiassa mielestäni ole ollenkaan romantikko. En ainakaan myönnä. Mutta näitä kuvia katsellessani olen ehkä pakotettu uusimaan käsitystä itsestäni...hmm.

 Hei, me ollaan asuttu nyt tasan vuosi tässä uudessa kodissa! Muutettiin viime vuonna ystävänpäivänä, ja silloin kai luultiin että vuoden päästä on talo jo valmis. Joopa-joo. 

:)

Jahas, nyt täytyy ryhtyä lasten iltatoimiin. Ja tytär tunki äsken suuhuni nukkevauvan vaatteen- vissiin vihjatakseen että koneella nököttävä äiti on tylsä äiti. Mut meillä oli hyvä ystävänpäivä! Kotiin tuli ruusuja isolta mieheltä ja lumikinosten alta kaivettuja kuolleita oksia pieneltä mieheltä (sydämeni suli, siinä on nimittäin ollut varmasti kova työ kaivaa ne sieltä!) ja syötiin neljään pekkaan Geishapötkö. Tästä on hyvä jatkaa hammaspesulle.

<3 Mimmu

P.s. Ai niin! Ystäväni Marian blogissa on hyvin teemaan sopiva arvonta, joka minun oli tarkoitus tänne linkata. Kiva palkinto sydänfriikeille! Arvatkaa vain haluaisinko voittaa tämän arvonnan! Mua ei ole pitkään aikaan lykästänyt arpajaisissa, että olis se ihan reiluakin, mun mielestä... Mutta toivon teillekin arpaonnea! Käykää kurkkaamassa täällä: http://vaniljanvalkoista.blogspot.fi/

Oi maamme!

Hienoa itsenäisyyspäivää itse kullekin! Tässä päivässä on kyllä aina jotain tenhoa. :) Ja mikäs sopisi Suomen itsenäisyyspäivään paremmin kuin pakkanen ja lumi. Ihanaa!

Meillä on ekat verhot- sekin on ihanaa. Pitsit on muinoin nyplännyt iso-isotätini Sievä Amanda, ja äiti ompeli niistä verhot kymmenisen vuotta sitten- ja nyt ne ovat meidän ikkunassa.

Ajatuksena oli laittaa keittiöön laskosverhot, mutta kun äiti tarjosi näitä, niin menneen ajan käsityötaika veti kyllä pidemmän korren. Suvussani on ollut paljon käsityöläisiä, kultaseppää ja käsityönopettajaa. Kun ei itse osaa vastaavaa, sitä jotenkin arvostaa suuresti. Mukava siis pitää esillä suvun aarteita. :)

Meillä oli vähän jännitystäkin elämässä tässä männäviikolla! Tai minä ainakin revin siitä vähän jännitystä irti. Saimme nimittäin kokea isoimmat aallot mitä Pohjanlahdelle mahtuu, kun kävimme mieheni isoäidin hautajaisissa Ruotsissa. Me aikuiset voitiin pahoin, lasten meno ei hidastunut hetkeksikään. Ei ne kymmenmetriset aallot kuvassa miltään näytä, mutta oli se jännä tunne kun laiva rytisi ja paukkui, ja kaikki mikä ei ollut pultattu kiinni laivan lattiaan kaatuili miten sattuu. Oli välillä itselläkin täysi työ pysyä pystyssä- ja laivan tax freessä soi Titanicin "uppoamisbiisi". :D

 

Semmoista. Eikä sitten muuta.

Pikkutuubi ja isotuubi

 

 

 No siinä tuli liian monta kuvaa samasta asiasta. Tyttönen ei vain oikein ollut kuvaustuulella, eikä saalistamallakaan saatu saalistettua kunnon kuvaa jossa molemmat katsottaisiin kameraan. :) 

Pointtini kuitenkin oli tuubihuivi. Tästä samaisesta lankaparista virkkasin vuosi sitten Kalastajan vaimon ohjeen mukaan yhtä ihanaa villapaitaa. Siitä ei juuri hihoja enempää enää puuttunut, mutta purkutuomion sai. Siitä tuli niin kuuma haarniska, että totesin etten koskaan iki-milloinkaan asu niin kylmissä olosuhteissa, että voisin sitä käyttää. Virhe piili siinä, että Kalastajanvaimo käytti lankoina angoraa ja alpakkaa, ja minä korvasin tuon alpakan halvemmalla seitsemällä veljeksellä. Ei ois pitäny. :) Jotain piti langoista kuitenkin keksiä, ja päädyin neulomaan tytölle ja itselleni kurkkujen lämmikkeet talveksi. Helmineulosta, helppoa ja rentouttavaa!

Lopuksi vielä miehen ja pojan tärkeisiin asioihin:

 

"Äiti, voisikko ottaa mun repustakin kuvan!"

 Ja nää hämikset. Yhh. Niitä on meillä ihan hirveen paljon. Mies on kuvannut niitä ja tutkinut niiden elämää. Tiedämme jo sen verran, että noilla uloimmilla jaloilla tämä hämppy tutkii mihin uskaltaisi jalkansa asettaa, ja sisemmillä pikkujaloilla maistelee kaikkia herkkupaloja, mitä meidän silmä ei edes erota. Omaan suoraviivaiseen tyyliini haluaisin surmata jokaisen kotiini eksyvän hämähäkin, mutta toi mun kettutyttömies kiikuttaa niitä pihalle. Ja kumma kyllä: jotenkin mäkin olen alkanut nähdä noi aika sympaattisina kavereina!

Ei silti, olen kuullut että ajan myötä puutalot ei enää houkuttele hämähäkkejä yhtä paljon kuin uutena, ja odotan sitä aikaa kyllä. Ne paksumahaiset ja -jalkaiset hämähäkit, ne vasta on inhottavia!!!

Ihana!

 Ihana!! Mun ystäväni oli tehnyt meille maton lahjaksi! Aivan ihanan maton! Nyt on pitsiä lattialla. :)

Ja pitsiä pyykkikorin alla:

Eli pitsiä matalalla ja korkealla. :) 

Tätä mattoa on raapotettu pitkin asuntoa, se on haluttu nostaa sohvalle, ja pojan mielestä se pitäisi ottaa jopa mummulaan mukaan- taisipa se sen kauppaankin haluta. En suostunut. Matolle tehdään sohvalta erilaisia syöksyjä ja hyppyjä, niin pehmeä se on. Minä talsin siinä paljain varpain ja saan nopean jalkahieronnan. Siippa venyttelee sen päällä kipeää iskiastaan.

Ihan huvittaa, miten me koko perhe hakeudutaan isossa talossa nyt samalle neliömetrille. :D

Tuhannet kiitokset M!

Joko mainitsin, että matto on minusta ihana? ;)

Ja meidän ensimmäinen.

Itse asiassa, ensimmäinen matto missään asunnossani koko aikuisiällä!

Heti kun nää lapset nukahtaa noihin sänkyihinsä, taidan syöksyä matolle! :)

Heippa!