Pääsiäisen välipäivä. Rosmariini ja valkosipuli siinä odottelevat tositoimintaa. (Kirjoittamishetkellä ovatkin jo kaveeraamassa lampaan kanssa jääkaapissa, ja huomenna selviää mitä siitä suhteesta kehkeytyi.)
Pitkäperjantaina syötiin koko perhe yhdessä hyvää aamupalaa- traditio, jonka nappasin mukaan omasta lapsuudenkodistani. Mignon-munat vain puuttuivat, mutta se oli tänä vuonna Fazerin moka. :) Tuon pienen munapidikkeen löysin kirpparilta. Se on söpö, mutta tarkoituksena on vielä joskus ostaa jokaiselle oma kunnon munakuppi. Huomista varten oltiin tänään leipäostoksilla Sokoksella, ja siellä myyjä kertoi, että munakuppeja ei juuri enää myydä. Kananmunien syönti ei ole kai enää muodissa, sanoi hän. Hä???
Meillä pääsiäinen kallistuu pastelliin. Virallinen syy siihen on se, että kyllästyin keltaiseen. Epävirallinen se, että löysin noita koristemunia Tiimarista 90 sentillä per paketti. :)
Mies nosti tytön koristeeksi myös. Tänä välipäivänä ollaan kutsuttu tyttöä sotalapseksi. Tuo takki päällä ja sivupinni päässä näyttää ihan samalta kuin suomalaiset sotalapset, joita kiikutettiin Ruotsiin toisen maailmansodan aikaan. Tällä tytöllä vaan on leveä hymy, ne ressukat oli aika vakavan näköisiä, mitä kuvista olen huomannut. :/ Ihan kauhistuttaakin pelkkä ajatus, että joku äiti on siinä tilanteessa ollut, että on joutunut valitsemaan lähettääkö tuollainen pieni toiseen maahan vaiko ei. Huh!
Ja ruohot kasvaa. Toisaalla ohrat, tässä rairuoho.
Mä oon muuten ollut niin ilahtunut kaikista teistä uusista lukijoista! Enkä edes vielä uskalla ajatella, kuinka monta uutta blogia luettavakseni teidän kautta saan. Tai siis minulle uutta. Jaiks, aikoo nämä blogisessiot pidentyä...
Kohta taas voidaan sanoa ready, set, GO! ja pääsiäinen jatkuupi. :)