tiistai 28. lokakuuta 2014

Lentsikkasynttärit

Kylläpä on lokakuu vienyt mennessään! Nouseeko se aurinko enää ollenkaan? 
Pimeyden karkottamiseksi katselin tässä alkusyksyn kuvia; oli siellä aurinkoa vielä elo- syyskuussa! Meillä vietettiin joskus silloin 5-vuotiaan lentsikkasynttäreitä. Poika sai itse valita teeman, ja sitten tilattiin koristekaupasta sopivia kerttiksiä ja servettejä ja viirinauha. :) Meille kokoontui erilaisia pieniä siilitukkaisia poikia, ja yksi tyttökin oman tytön lisäksi. Mies järkkäsi ohjelman, joka sisälsi lentokoneisiin liittyen ainakin lennokkikilpailun.







Poika sattuu omistamaan aiheeseen sopivan paidankin, joten oli se sitten yhtä lentsikkaa se päivä. :) On niin kiva järjestää lapsille juttuja jotka saa niiden silmät loistamaan!
Nyt jatkuu tiistai-illan köllötys sohvalla tytön kanssa, miesväki on jalkapalloa pelaamassa jossakin tuolla pimeässä märässä ulkona kylmässä tekonurmella...hrrr. Ei me naisväki. :)

Pian on marraskuu, askel lähempänä joulua! Joko aloitetaan glögi ja piparikausi? :)
<3 Mimmu

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Creamie






Heippa!

Kävin tässä yhtenä päivänä Vaihmalan hovissa, onko tuttu paikka? Se sijaitsee Lempäälässä, Tampereen kupeessa, ja jos on sinne päin asiaa, suosittelen kyllä piipahtamaan! Siellä on hotelli, spa, kauneushoitola, sisustusputiikki, golkentät, ravintola, ja kaikki varsin kauniissa vanhanaikaisessa paketissa suloisessa kartanossa! Ruoka ravintolassa on hyvää, ja jos sattuu poikkeamaan lounasaikaan, saa alle 10 eurolla todella herkullisen buffetlounaan.

Siellä juuri laajennettiin sisustustavarapuolta, ja kaikki lastenvaatteet myytiin pois puoleen hintaan. Löysin tytölle muutaman ihanan Creamien vaatteen -50% alekorista, kuvien paidan ja huivin. Paita miellyttää erityisesti äitiä, mutta kyllä tyttökin siitä piti pitsikuvioiden vuoksi vaikka se ei olekaan pinkki. ;) Huivi sen sijaan iski suoraan tytön makuhermoon. Ei nyt ole parempaa kuvaa paidasta, kun iski postausinto ihan yhtäkkiä, joten piti turvautua kuviin joita löytyi kamerasta. :)

Creamin aikuistenvaatteet ovat minun makuuni hieman liian hörhelöisiä ja arvokkaita, mutta nuo pikku-Creamiet on kyllä aika herkkuja! Sokoksellakin oli hiljattain puoleenhintaan paljon kyseisen merkin lastenvaatteita, melkein harmittaa että en ostanut varastoon mitään. Mutta alea seuraa yleensä aina seuraava ale. Sitä odotellessa.

Näissä vaatteissa käytiin yhtenä lauantaina kylässä tytön kummitädillä, joka hoksasi että aika oli kypsä antaa tytölle tehtäväksi tuollainen pahvi-käsityö (mikä ikinä liekään nimeltään), joita minäkin rakastin pienenä tehdä. Kas, en vain ollut tullut huomanneeksi, että tuo on juuri passeli homma kolmivuotiaalle! Nyt näitä on hankittu kotiinkin ja poikakin innostui kovasti. Enää ei siis äiti tee yksin käsitöitä, vaan meitä on tässä kolme sohvalla rivissä. :D
Kunnon marttakerho meiniki.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!
<3 Mimmu 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kesämuistoja osa 2

No höh. Tein teille pitkän postauksen otsikolla "Kesämuistoja osa 1", ja se ehti hetken ollakin täällä, kunnes blogger nielaisi sen pahimpaan nälkäänsä. No, se oli ja meni. Ehkä palaan vielä kesän alkupuoliskoon myöhemmin, jos inspiroidun. Mutta nyt siis kesän loppupuoliskolle. :)

Tehtiin vielä yksi pienenpieni muutaman tunnin purjehdus. Tampereen satamasta Näsijärvellä Mustalahden satamaan Näsijärvellä. Eli siihen Särkkiksen nurkille. Ehkä tää oli tämmöinen pikkuinen traumanpurku-purjehdus. :P

Hii-op!




Kavereilla eri reitit mielessä?

Jäätelölle, jee!!!

"Missä se jäätelökioski on?" Mustalahden satamaan on muuten tullut Minetti! Niitä satelee ihan kaikkialle.


    

Tässä nuoriso on istutettu kuuntelemaan ankaraa luentoa ja paasausta äidiltä, kuinka laiturilla ei lähdetä juoksemaan yksin, ei edes liivit päällä. Siinä ne sitten murjotti, ja äiti läksytti. :)

Parhaat vihamiehet. Välillä kuitenkin rakkaus voittaa. :)

<3

Ja sitten otettiin ihan oikeita ja tärkeitä poseerauskuvia taas. Kun kerta oli essut molemmilla ja leivottiin. Niin kerta kaikkiaan.



Tyttö leikki poneilla läpi kesän, ja jatkaa edelleen.
Osa on mun vanhoja, osa on ostettu hänelle. Muistan että itsekin tykkäsin ponileikeistä ihan täpöllä pienenä tyttönä.


Siinä se oli, kesä 2014.
Hyvää työ/kotiviikkoa toivottelee
Mimmu <3

torstai 24. heinäkuuta 2014

Synttärikemut

  Kaikki lähtee tietenkin juhlakampauksesta. 
Äiti kyllä unohti tuunata oman lettinsä...


Meillä juhlittiin kotva sitten suurella porukalla tytön 3-vee synttäreitä. Päätin jo aiemmin, että tänä vuonna valmistelut tapahtuvat päivässä, ja niin tehtiin. Siivoukset, ostokset ja leipomiset. Osa leipomisesta jäi toki kekkeripäivään. Tästä mun "valmistelut päivässä"- metodista johtuen kakusta tuli tänä vuonna tosi vaatimaton kapistus noin niinkuin ulkonäöllisesti. En tainnut sitä erityisemmin edes kuvata. Mutta vieraita oli paljon ja kaikilla tuntui olevan kivaa, se oli pääasia! Olen ollut jotenkin (taas) niin väsynyt että päätin että tänä vuonna lennetään matalalla profiililla, rennosti ja mukavasti. :) Ja kuitenkin vaikka miten päättäisi ottaa iisisti, on niistä juhlista aina kummasti duunia.


Tuoreita kukkia halusin oman pienen neitini juhliin ostaa. Hain kukkakaupasta muutaman oksan lemppareitani, eli neilikoita, ja vähän harsokukkaa. Se muuten lemusi (tuoksui) niin voimakkaasti, että joutui ulos!


Taas muistin miksi tykkään niin paljon neilikoista. Sen lisäksi että ne on minusta kauniita, ne elää hurjan pitkään! Yksi katkennut neilikka pääsi koristamaan mun pullokokoelmaa. (Yksi viimeisimpiä hurahduksiani on vanhat pienet lääke- ym. pullot, joita haalin kirppareilta.)


Pompomit olin väkertänyt meidän viime vuoden megajuhliin (kerralla kummankin lapsen synttärit ja mun valmistujaiset) joten koristeidenkin suhteen pääsi helpolla. Valmiit pallukat vaan kattoon roikkumaan.


Haahusin vahingossa koko päivän esiliina päällä. Ja itse asiassa, näin on käynyt sittemmin tosi usein. Minusta tuntuu, että essu on päällä melkein päivittäin ruokaa laittaessa, mansikoita peratessa ym. Yhtenä päivänä painelin tuolla pitkin katua lapseni perässä essu päällä ja sain kuulla naapurilta, että hänen joku vanha mummunsa tms käytti juuri samanlaista esiliinaa. Pitäiskö tehdä pieni update 2000 luvulle? ;) 
Mutta kun se on niin kä-te-vää!!




Kakunleikkausta vakavalla ilmeellä:




Olipas mukavaa kirjoitella pitkästä aikaa! Olen ollut jo töissä muutaman viikon, ja ehdin nauttia näistä helteistä vain iltaisin ja viikonloppuna. Joten eipä tule paljon sisällä istuskeltua. Minun kesälomani meni niin, että olin lomalla vesisadeviikot, ja töissä helteet. Ehkä ensi vuonna toisin! On kyllä tosi vaikea istua toimistossa takapuoli tuolissa neljään asti kun aurinko paistaa porottaa...istun kuin muurahaiskasassa, kiemurtelen kuin pikkulapsi että pääsis pihalle! :D

Helteistä heinäkuuta teille,
toivoo Mimmu

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Purjeilla Taalintehtaalta Tukholmaan


Tehtiin purjehdusreissu. Kyseessä oli siirtopurjehdus, purjehdittiin vene Taalintehtaalta Turun läheltä Tukholmaan. Äitini oli mukana Maarianhaminaan asti, jossa hänet saateltiin isoon paattiin ja hän palasi Suomeen, kun meidän perhe jatkoi Tukholmaan.


Laivakissat koisaavat. Vene oli suuri, 42 jalkainen. Sisällä oli 4 kajuuttaa, mummu nukkui yhdessä, minä ja mies toisessa, ja lapset seilasivat fiilispohjalta kahden tyhjän kajuutan väliä. :)


Matka Högsåraan asti oli mukavaa. Juuri hihkaisin tässä miehelleni että sinne asti reissu oli kiva, hän rupesi nauramaan ja sanoi että se oli eka pysähdys. :D Eli ekaan satamaan asti oli kivaa!! :)



Laivakissa kurkistaa.


Kuvassa ei esitellä tasapainotaitoja, vaan olin kaatumassa ja nappasin pojasta hätäpäissäni kiinni. Pysyin pystyssä!



Högsåra oli kyllä ihana saari! Suosittelen ehdottomasti jos siellä päin sattuu purjehtimaan. Kun kävelee vierasvenesatamasta kymmenen minuuttia saaren sisälle, on ihanissa saaristolaismaisemissa, ja parasta siellä oli Farmors Cafe. Tajuttoman ihania kakkuja, joista sai itse leikata oman palansa omantunnon mukaan! Mun omatunto oli aika hiljaa siinä kohtaa. Suussasulavia herkkuja kerta kaikkiaan!



Ja rakennus itse oli tosi söpö.



Kahvilan pihassa oli jännittävä sireenimaja, jollaista aloin meidänkin takapihalle haaveilla. Kuva ei nyt tee majalle oikeutta...



Tein saarella aamulla rauhassa pitkän juoksulenkin, ja oli hauska seurata miten maisema vaihtui saaren sisäosia kohti niin suomalaisen näköiseksi mäntymetsäksi, ja pienen pyrähdyksen jälkeen oli taas aivan saaristomaisemissa meren rannalla. Lapsetkin innostui juoksemaan.




Löydettiin jonkun lapsen tekemät leikit rannalta ja ihasteltiin niitä. Kivistä oli rakennettu selvä koti, se oli suloinen!


Ai niin, ei se hauska osuus vielä päättynyt! Seuraava kohde oli Stenskär ja se oli kanssa kiva paikka! Ostettiin lounaaksi juuri savustettua kalaa, tarjolla oli myös saaristolaisleipää ja muuta hyvää.


Stenskärillä oli kiva pieni vaelluspolku, joka päätyi korkealle näköalapaikalle. Reitillä oli tarkoitus nähdä lampaita, mutta lampaat olivat tehneet joukkopaon jonnekin. Sen sijaan koko vaelluksen mukanamme oli saaren kalastajapariskunnan kissa. Tyttö tykkäsi siitä kauheasti, ja kissa kipitti mukanamme koko parin kilometrin lenkin.


Välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia, ja tyttö kehitteli ihan itse alla olevat poset. :D Äiti matki perässä. Muikea pikku-pimu!



Mummu ja poika jäivät veneeseen pelailemaan pelejä eivätkä jaksaneet lähteä vaeltamaan, mutta tyttö 3-vuotta jaksoi tikuttaa pienillä jaloillaan tosi hienosti koko matkan. Tai lähes; kinkkisimmissä paikoissa isän hartioilla:


Huipulla!


Hauska pikkukisu ei halunnut kiivetä korkealle, vaan oli jäänyt odottamaan meitä noin kymmenennelle rappuselle vesipulloni viereen.


Ja tyttö oli ylen onnellinen kun kissa oli jäänyt odottamaan.


Välillä hörppyä ja taas menoksi.




Satamamaksu perustui tällä saarella luottamukseen. Me oltiin luottamuksen arvoisia ja pudoteltiin vaadittu määrä ropoja laatikkoon. Ilta-auringossa muiden nukkuessa ahmin silmilläni kirjaa (Kätilö, Katja Kettu) joka oli aikas raju opus, ja suulla ahmin suklaata kuten kuvasta näkyy. Reissussa ei laihduteltu!


 Aamulla tyttö kävi vielä antamassa kissalle jäähyväishalit ja suukon. :) Kissan omistajat kertoivat, että kissaparalla on jäänyt päälle juoksuaika, mouruaminen ei tahdo loppua millään. Vauvakuume on kova. :/ Ja saaren ainoa toinen kissa on kylläkin kolli, mutta leikattu. Eipä ole siitä vauvakuumeiselle paljon apua...


Sitten pitsipantaa päähän ja purjeet ylös. Seuraava stoppi oli Suomen pienin kunta, Sottunga. Siellä yritettiin päästä roskista eroon, mutta ei onnistuttu. Saavuttiin perille niin myöhään että kaikki paikat oli jo kiinni, ja pois oli pakko lähteä niin aikaisin että roskiksia ei oltu vielä avattu. Meillä oli tarkka aika jolloin oli oltava Tukholmassa palauttamassa vene, ja myöhästymisestä olisi tullut aikamoinen sakko.

Sottungassa sijaitsee Suomen pienin puukirkko.


Viimeistään Sottungassa valkeni, että ei oltu lomareissulla, vaan tosissaan purjehtimassa. Kartat vaan vaihtuivat, ensin purjehdittiin kaikki Turun saariston karttasivut läpi, sitten Ahvenanmaan, ja lopulta siirryttiin Ruotsin karttasivuille...

Maarianhamina nähtiin kuitenkin pikavilauksena. Käytiin ravintolassa ja tankattiin jääkaappi. Ravintolan puhveli oli röökillä.


Illalla päästiin miehen kanssa hetkeksi istumaan terassille kaksin kun mummu hoiti lapsia paatissa. Löydettiin kompassi, jollaisen mies haluaisi meidän pihaan. :D




Meno jatkui. Jossakin välissä mies ja lapset kävi puhaltamassa (ja potkimassa, kuvasta päätellen) saippuakuplia. Minä "selvisin" sillä välin paatissa. Mun ja tytön mahaan otti kovasti suuren meren ylitys ja oltiin kannella tuntikausia lähes yökkimässä. Poika sanoi suurimpien aaltojen aikaan että kumpa nämä ei ikinä loppuisi. :D Ja me istuttiin naamat vihreinä kannella...




Isoja paatteja viuhtoi ohi sitä enemmän mitä lähempänä Ruotsia oltiin. Sitä tuntee ihminen itsensä pieneksi noita väistellessään.



Vesibussit oli hurjia Tukholmassa, niitä sai väistellä ihan tosissaan!

Waxholmissa mentiin illalla suihkujen jälkeen ravintolaan ja saatiin aikaan sellainen sota, että muut ruokailijat ihmetteli. :) Tyttö sai jonkun väsymys-iltaraivari-hepulin ja huusi kuin olisi henkeä viety. Lopulta mies meni tytön kanssa muualle rauhoittumaan, ja sillä välin ravintolan yksi asiakas meni jotakin selittämään asiasta tarjoilijalle ja viittelöi mieheen ja tyttöön päin kovasti... Eikö lapset Ruotsissa kiukuttele ollenkaan? Ei kuitenkaan häiritty muita pahasti, koska raivari mentiin selvittämään pois ravintolan tiloista, joka sekin oli ulkona.

Lopulta oli ruokaa mahassa ja kaikki hyvin, joten mentiin jätskille.

Waxholmin satama oli todella kaunis! Harmi kun ei tullut otettua kunnon kuvia.


Tarkoitus oli jäädä lopuksi lepäilemään pariksi yöksi Tukholmaan ja viettää sitä lomaa, mutta sielläpä olikin pari megakonserttia ja kaikki hotellit oli tupaten täynnä! Tai kaikki joissa yö oli alle 300 euroa...myös paatit Suomeen oli täynnä, mutta sitten saatin yhden paatin autokannen alta hytti ja päästiin kotiin. 

"Hmm...mitäs se maksaa? Euron? No, okei!"


Lapsille kohokohta taisi olla pallomeri. Ei ne kovin paljon harmitelleet sitä että jäi kaikki se mistä oli puhuttu (Tukholman eläintarha ja huvipuisto ym) kokematta. Ensi kerralla sitten!


Kotiinpalattua kiivettiin lähellä kotiamme olevaan lintutorniin keinuvia päitämme selvittelemään. :) Poika sanoi kaupassa, että hei, tää kauppa keinuu! Viikon vesillä olo hämmensi tasapainoa, mutta nyt viikkoa myöhemmin on olo jo normaali.


Summa summarum: en sano "ei enää koskaan", mutta sanon "ei enää koskaan tuolla tavalla". Matka Ruotsiin on yllättävän pitkä ja kivinen kahden pienen lapsen kanssa. Pisteet kotiin miehelleni, joka suoritti purjehtimisen lähes yksin. Minä hoidin lapsia ja tuurasin purjehtijaa vain pienet ruoka-, pissa- ja lepotauot. (Se oli tosi kivaa, oli hauska opetella purjehtimista lisää.) Niin ja autoin tietty satamaan saapumiset ja lähdöt. Mutta muuten ukko seilasi aika lailla omillaan.

Jos jotain ottaisi opikseen, niin se olisi se, että purjehtimisessa lasten kanssa on kivointa kaikki muu kuin purjehtiminen, joten sopiva päiväannos purjehtimista voisi olla vaikka 2h/pv, ja loppuaika jossakin kivassa satamassa paikkoja katselemassa ja rannalla leikkimässä.

Varsinaisesti harmittamaan minua jäi lähinnä vain oma asenteeni. Olisi ollut hienoa jos olisin osannut suhtautua reissuun tyylillä "hups, tehtiinä hurja tempaus, mut hei, me selvitään tästä yhdessä!", sen sijaan että minulla oli loppureissun asenne "kurja miehen ketale raahasi meidät tämmöiseen kamalaan matkaan joka vei rahat ja voimat vaikka loma olisi ollut se mitä tässä tarvittiin!!". Kumpikin ajatelma oli tavallaan yhtä oikein, mutta kyse on siitä, näkeekö sen lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä. ;) Minä taidan nähdä helpoiten puoliksi tyhjänä. Itselleni armopalana annettakoon sellainen juttu, että pitkän työrupeaman jälkeen rentouttava loma, ei selviytymisloma, olisi kyllä ollut tarpeen.

Mutta nyt on lomaa vielä pari viikkoa jäljellä! Reissut on tehty ja nyt vain ollaan miten satutaan milläkin hetkellä haluamaan. Rakennellaan vähän kotia ja sen sellasta.

Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin hienoa! :D