maanantai 23. kesäkuuta 2014

Purjeilla Taalintehtaalta Tukholmaan


Tehtiin purjehdusreissu. Kyseessä oli siirtopurjehdus, purjehdittiin vene Taalintehtaalta Turun läheltä Tukholmaan. Äitini oli mukana Maarianhaminaan asti, jossa hänet saateltiin isoon paattiin ja hän palasi Suomeen, kun meidän perhe jatkoi Tukholmaan.


Laivakissat koisaavat. Vene oli suuri, 42 jalkainen. Sisällä oli 4 kajuuttaa, mummu nukkui yhdessä, minä ja mies toisessa, ja lapset seilasivat fiilispohjalta kahden tyhjän kajuutan väliä. :)


Matka Högsåraan asti oli mukavaa. Juuri hihkaisin tässä miehelleni että sinne asti reissu oli kiva, hän rupesi nauramaan ja sanoi että se oli eka pysähdys. :D Eli ekaan satamaan asti oli kivaa!! :)



Laivakissa kurkistaa.


Kuvassa ei esitellä tasapainotaitoja, vaan olin kaatumassa ja nappasin pojasta hätäpäissäni kiinni. Pysyin pystyssä!



Högsåra oli kyllä ihana saari! Suosittelen ehdottomasti jos siellä päin sattuu purjehtimaan. Kun kävelee vierasvenesatamasta kymmenen minuuttia saaren sisälle, on ihanissa saaristolaismaisemissa, ja parasta siellä oli Farmors Cafe. Tajuttoman ihania kakkuja, joista sai itse leikata oman palansa omantunnon mukaan! Mun omatunto oli aika hiljaa siinä kohtaa. Suussasulavia herkkuja kerta kaikkiaan!



Ja rakennus itse oli tosi söpö.



Kahvilan pihassa oli jännittävä sireenimaja, jollaista aloin meidänkin takapihalle haaveilla. Kuva ei nyt tee majalle oikeutta...



Tein saarella aamulla rauhassa pitkän juoksulenkin, ja oli hauska seurata miten maisema vaihtui saaren sisäosia kohti niin suomalaisen näköiseksi mäntymetsäksi, ja pienen pyrähdyksen jälkeen oli taas aivan saaristomaisemissa meren rannalla. Lapsetkin innostui juoksemaan.




Löydettiin jonkun lapsen tekemät leikit rannalta ja ihasteltiin niitä. Kivistä oli rakennettu selvä koti, se oli suloinen!


Ai niin, ei se hauska osuus vielä päättynyt! Seuraava kohde oli Stenskär ja se oli kanssa kiva paikka! Ostettiin lounaaksi juuri savustettua kalaa, tarjolla oli myös saaristolaisleipää ja muuta hyvää.


Stenskärillä oli kiva pieni vaelluspolku, joka päätyi korkealle näköalapaikalle. Reitillä oli tarkoitus nähdä lampaita, mutta lampaat olivat tehneet joukkopaon jonnekin. Sen sijaan koko vaelluksen mukanamme oli saaren kalastajapariskunnan kissa. Tyttö tykkäsi siitä kauheasti, ja kissa kipitti mukanamme koko parin kilometrin lenkin.


Välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia, ja tyttö kehitteli ihan itse alla olevat poset. :D Äiti matki perässä. Muikea pikku-pimu!



Mummu ja poika jäivät veneeseen pelailemaan pelejä eivätkä jaksaneet lähteä vaeltamaan, mutta tyttö 3-vuotta jaksoi tikuttaa pienillä jaloillaan tosi hienosti koko matkan. Tai lähes; kinkkisimmissä paikoissa isän hartioilla:


Huipulla!


Hauska pikkukisu ei halunnut kiivetä korkealle, vaan oli jäänyt odottamaan meitä noin kymmenennelle rappuselle vesipulloni viereen.


Ja tyttö oli ylen onnellinen kun kissa oli jäänyt odottamaan.


Välillä hörppyä ja taas menoksi.




Satamamaksu perustui tällä saarella luottamukseen. Me oltiin luottamuksen arvoisia ja pudoteltiin vaadittu määrä ropoja laatikkoon. Ilta-auringossa muiden nukkuessa ahmin silmilläni kirjaa (Kätilö, Katja Kettu) joka oli aikas raju opus, ja suulla ahmin suklaata kuten kuvasta näkyy. Reissussa ei laihduteltu!


 Aamulla tyttö kävi vielä antamassa kissalle jäähyväishalit ja suukon. :) Kissan omistajat kertoivat, että kissaparalla on jäänyt päälle juoksuaika, mouruaminen ei tahdo loppua millään. Vauvakuume on kova. :/ Ja saaren ainoa toinen kissa on kylläkin kolli, mutta leikattu. Eipä ole siitä vauvakuumeiselle paljon apua...


Sitten pitsipantaa päähän ja purjeet ylös. Seuraava stoppi oli Suomen pienin kunta, Sottunga. Siellä yritettiin päästä roskista eroon, mutta ei onnistuttu. Saavuttiin perille niin myöhään että kaikki paikat oli jo kiinni, ja pois oli pakko lähteä niin aikaisin että roskiksia ei oltu vielä avattu. Meillä oli tarkka aika jolloin oli oltava Tukholmassa palauttamassa vene, ja myöhästymisestä olisi tullut aikamoinen sakko.

Sottungassa sijaitsee Suomen pienin puukirkko.


Viimeistään Sottungassa valkeni, että ei oltu lomareissulla, vaan tosissaan purjehtimassa. Kartat vaan vaihtuivat, ensin purjehdittiin kaikki Turun saariston karttasivut läpi, sitten Ahvenanmaan, ja lopulta siirryttiin Ruotsin karttasivuille...

Maarianhamina nähtiin kuitenkin pikavilauksena. Käytiin ravintolassa ja tankattiin jääkaappi. Ravintolan puhveli oli röökillä.


Illalla päästiin miehen kanssa hetkeksi istumaan terassille kaksin kun mummu hoiti lapsia paatissa. Löydettiin kompassi, jollaisen mies haluaisi meidän pihaan. :D




Meno jatkui. Jossakin välissä mies ja lapset kävi puhaltamassa (ja potkimassa, kuvasta päätellen) saippuakuplia. Minä "selvisin" sillä välin paatissa. Mun ja tytön mahaan otti kovasti suuren meren ylitys ja oltiin kannella tuntikausia lähes yökkimässä. Poika sanoi suurimpien aaltojen aikaan että kumpa nämä ei ikinä loppuisi. :D Ja me istuttiin naamat vihreinä kannella...




Isoja paatteja viuhtoi ohi sitä enemmän mitä lähempänä Ruotsia oltiin. Sitä tuntee ihminen itsensä pieneksi noita väistellessään.



Vesibussit oli hurjia Tukholmassa, niitä sai väistellä ihan tosissaan!

Waxholmissa mentiin illalla suihkujen jälkeen ravintolaan ja saatiin aikaan sellainen sota, että muut ruokailijat ihmetteli. :) Tyttö sai jonkun väsymys-iltaraivari-hepulin ja huusi kuin olisi henkeä viety. Lopulta mies meni tytön kanssa muualle rauhoittumaan, ja sillä välin ravintolan yksi asiakas meni jotakin selittämään asiasta tarjoilijalle ja viittelöi mieheen ja tyttöön päin kovasti... Eikö lapset Ruotsissa kiukuttele ollenkaan? Ei kuitenkaan häiritty muita pahasti, koska raivari mentiin selvittämään pois ravintolan tiloista, joka sekin oli ulkona.

Lopulta oli ruokaa mahassa ja kaikki hyvin, joten mentiin jätskille.

Waxholmin satama oli todella kaunis! Harmi kun ei tullut otettua kunnon kuvia.


Tarkoitus oli jäädä lopuksi lepäilemään pariksi yöksi Tukholmaan ja viettää sitä lomaa, mutta sielläpä olikin pari megakonserttia ja kaikki hotellit oli tupaten täynnä! Tai kaikki joissa yö oli alle 300 euroa...myös paatit Suomeen oli täynnä, mutta sitten saatin yhden paatin autokannen alta hytti ja päästiin kotiin. 

"Hmm...mitäs se maksaa? Euron? No, okei!"


Lapsille kohokohta taisi olla pallomeri. Ei ne kovin paljon harmitelleet sitä että jäi kaikki se mistä oli puhuttu (Tukholman eläintarha ja huvipuisto ym) kokematta. Ensi kerralla sitten!


Kotiinpalattua kiivettiin lähellä kotiamme olevaan lintutorniin keinuvia päitämme selvittelemään. :) Poika sanoi kaupassa, että hei, tää kauppa keinuu! Viikon vesillä olo hämmensi tasapainoa, mutta nyt viikkoa myöhemmin on olo jo normaali.


Summa summarum: en sano "ei enää koskaan", mutta sanon "ei enää koskaan tuolla tavalla". Matka Ruotsiin on yllättävän pitkä ja kivinen kahden pienen lapsen kanssa. Pisteet kotiin miehelleni, joka suoritti purjehtimisen lähes yksin. Minä hoidin lapsia ja tuurasin purjehtijaa vain pienet ruoka-, pissa- ja lepotauot. (Se oli tosi kivaa, oli hauska opetella purjehtimista lisää.) Niin ja autoin tietty satamaan saapumiset ja lähdöt. Mutta muuten ukko seilasi aika lailla omillaan.

Jos jotain ottaisi opikseen, niin se olisi se, että purjehtimisessa lasten kanssa on kivointa kaikki muu kuin purjehtiminen, joten sopiva päiväannos purjehtimista voisi olla vaikka 2h/pv, ja loppuaika jossakin kivassa satamassa paikkoja katselemassa ja rannalla leikkimässä.

Varsinaisesti harmittamaan minua jäi lähinnä vain oma asenteeni. Olisi ollut hienoa jos olisin osannut suhtautua reissuun tyylillä "hups, tehtiinä hurja tempaus, mut hei, me selvitään tästä yhdessä!", sen sijaan että minulla oli loppureissun asenne "kurja miehen ketale raahasi meidät tämmöiseen kamalaan matkaan joka vei rahat ja voimat vaikka loma olisi ollut se mitä tässä tarvittiin!!". Kumpikin ajatelma oli tavallaan yhtä oikein, mutta kyse on siitä, näkeekö sen lasin puoliksi tyhjänä vai puoliksi täynnä. ;) Minä taidan nähdä helpoiten puoliksi tyhjänä. Itselleni armopalana annettakoon sellainen juttu, että pitkän työrupeaman jälkeen rentouttava loma, ei selviytymisloma, olisi kyllä ollut tarpeen.

Mutta nyt on lomaa vielä pari viikkoa jäljellä! Reissut on tehty ja nyt vain ollaan miten satutaan milläkin hetkellä haluamaan. Rakennellaan vähän kotia ja sen sellasta.

Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin hienoa! :D

15 kommenttia:

  1. Aikamoisesta reissusta selvisitte! Noin ihanilla kuvilla kyllä ajan kanssa velatki muuttuu saataviks kunhan keinutus on lakannu ja pahin reissu-uupumus selätetty :) Mutta toi taitaa olla hyvin harkittu, että lasten kanssa matkantekoa ei voi olla liian suurta prosenttiosuutta. Homma pätee myös naisiin, itse viime kesänä totesin että kun itelle päämäärä on päämäärä mitä reissuun tulee (tai joku matkan varrella sijaitseva välipäämäärä..) niin miehelle tuntuu nimenomaan ne ajoneuvossa tienvarsia katsellut loputtomat tunnit olevan tärkeämpiä xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon huomannut ihan saman ilmiön! Munkin siippa on sitä mieltä, että heti veneessä ollaan perillä. Mun mielestä...ei niinkään. :D Näistä pitää vaan neuvotella ja vääntää, jotta saadaan jokaiselle sellainen loma, joka rentouttaa. Kompromissia, kompromissia...

      Poista
  2. Olipa hauska kirjoitus, jonka luin suurella mielenkiinnolla ihan loppuun saakka. Minua kiinnostaa kovasti matkakertomukset ja itsekin väsään parhaillaan meidän Alppavaellusreissua, josta tuli minulle samanmoisia tunteita : Miksi sun piti mut tänne raahata? Mutta hauska matka se oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin lukaista kun saat sen valmiiksi! Alpit kuulostaa niin ihanalta! :)

      Poista
  3. Huh mikä reissu! :D
    Meiän ystävällä on ihana mökki högsårassa ja se saari tosiaan on ihku! Farmors ♡ Taalintehdas kans, siellä on tullut vietettyä juhannusta, joulua ja vappua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi! Mites me saatais ystäviä Högsårasta?? :P Teillä on hyvät piirit!!

      Poista
  4. Kiva kuulla teistä pitkästä aikaa! Vau, mikä reissu! Upeita maisemia ja varmaan hieno, vaikkakin raskas kokemus. Ihania vaatteita lapsosilla ja sinä aina niin kauniina! Hienot säätkin näytti teillä olevan ja tuo kahvila vaikuttaa myös idylliseltä paikalta. Aurinkoista ja rentouttavaa jäljellä olevaa lomaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä oli kyllä kivat kelit! Ei satanut juuri yhtään, olisko kahtena päivänä ripsassut vähän vettä. Että sikäli oli kyllä hyvä homma tuo reissu. Sen jälkeen onkin tuntunut ihan joltain muulta kuin kesältä ilmojen suhteen. :) Hyvää lomaa myös teille! (Jos pidätte sellasta?)

      Poista
  5. Huh, huh mikä reissu lasten kanssa! Onnittelut siitä. Varmasti paljon hyviä perhemuistoja jälkikäteen muisteltavaksi, vaikkakin rankkaakin on ollut. Rentouttavaa loppulomaa nyt tästä eteenpäin! :)

    VastaaPoista
  6. Aika sissejä ootte! Me ollaan menossa rengastielle ehkä joskus viikon päästä ja pitäis ottaa selvää, mikä olis sellanen saari, millä kannattais yöpyä... Iniöstä on hyvät kokemukset, mutta olis kiva tutustua johonkin uuteen paikkaan välillä. Pitääpä kattoo toi Högsåra! =)

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia ootte reissusta saanu ja nostan hattua että teitte purjehdusmatkan, ei ois meiltä onnistunut ;)

    VastaaPoista
  8. Hei Mimmu
    Tosi kiva juttu ja aikamoinen reissu...ymmärrän sinua !!!

    VastaaPoista
  9. Mahtava megapostaus Mimmu, on teillä ollut reissu :). Hatunnoston arvoinen suoritus!
    Erityisesti tuo mouruava kolliton kissaneiti ihastutti, sekä pikkupimun poset <3 Ootte ihan mahtavia koko perhe.
    Ihanaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista