sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Nappivaras

Aikomukseni oli tehdä tänään kerrankin ajantasainen postaus otsikolla
"Ihana sunnuntaiaamuinen käsityöhetki".
Että blogissani tapahtuisi kerrankin jotakin juuri nyt! 
Tarkoitus oli ottaa muutama pikainen kuva keskeneräisestä käsityöstäni ja huikata loppuun, että tälläistä teen täällä, kivaa päivänjatkoa teillekin!

MUTTA lapset luonnollisesti huomasivat, että äitillä on viisi sekuntia omaa elämää, ja tämä pitää tietenkin torpata mahdollisuuksien mukaan- ja mahdollisuuksia on monia. Poika alkoi raahata omia pehmoeläimiään kuvattavaksi (yleensä suostun, nyt en jaksanut!), ja tyttö teki päätöksen: Varastan napin!

Normaalisti annan lasten tutustua projekteihini ja osallistua niihin; esim. hippoja ollaan täytetty yhdessä vanulla, ja kaikkiin tarvikkeisiin on ollut lupa tutustua, paitsi neuloihin ja muihin teräviin juttuihin. Nyt kuitenkin päätin että näitä muutamaa Virosta ostettua vaahterapuusta tehtyä nappia ei kadoteta, joten annoin vain koskea, en viedä pois. Se rauhallinen hetki olikin sitten siinä. Tässä kuvasaldoa:


No, sain minä yhden napin ommeltua. :) Tästä on muuten tulossa jotain. Vielä vähän epäselvää mitä. Tarkoitus oli tehdä normaali kolmiohuivi. Mutta ei se sitten tullutkaan sen muotoiseksi että sen voisi ripustaa kaulaan. Seuraava ajatus oli sitten tehdä hartiahuivi; meillä on töissä aika kylmä ja se olisi kiva lämmike. Mutta kun kokeilin, huomasin näyttäväni mummulta. Nyt koitan palata suunnitelmaan a, eli kolmiohuiviin. Tarvitaan vaan nappeja ja napinreikiä että homma toimii...

Tämän erityisen rauhallisen ja ihmeellisen sunnuntaisen käsityöhetken jälkeen taidan nyt lähteä aamupesulle. Saa nähdä montako kaveria minua suihkuun seuraa.
On ne ihania. Mutta joskus jos haluaa tehdä jotakin rauhassa, on ihanaa että on olemassa lastenohjelmat. On yllättävän haastavaa neuloa nappi, koska siihen tarvitaan saksia, nappi, lankaa ja neula. Neljä liikkuvaa osaa on vaikea suojata pieniltä varkailta. :)

Kivaa sunnutaita teille!!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Amigurumi virtahepo


Sunnuntaita!
Kokeilin ensimmäistä kertaa amigurumi- käsitöitä. Virkkasin hipon, johon tuli pari virhettä, joten siitä tuli sitten vauva-hippo. :) Hipon olisi tarkoitus seistä, mutta laitoin jalat liian pienelle pinta-alalle, joten se ei ole vielä oppinut seisomaan omilla jaloillaan. ;) Tästä syystä Hippo-vauvalle on tekeillä myös Äiti-Hippo, ontelokuteesta. Ensin meinasin ostaa matonkudetta, mutta onneksi myyjä huomasi kertoa että on olemassa myös hieman ohuempaa ontelokudetta. Nimittäin ontelokuteestakin pelkän äiti-hipon jalankoon perusteella minulla on voimakas tunne, että äitistä tulee aika suuri. Ehkä tämä on sitten pieni Keskos-Hippo. ;)

Lapset odotti innolla Hipon kehitystä ja aamuisin (tein tätä koko syksyn iltaisin telkkarin äärellä) kävivät katsomassa miten paljon Hippo oli edennyt. Yleensä sain palautetta, että "sä et oo tehnyt tätä paljon yhtään!". Poika ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin kiinnostunut pehmolelusta, mutta tyttöni on ihan myyty. Hippo on kainalossa yötä päivää.
 


Näihin tunnelmiin. :) Huomenna alkaa taas uusi työviikko. Edellinen viikko olikin aika lyhyt, kun tyttö oli sairaana ja olin sitten lasten kanssa yli puolet viikosta kotona. Pojalla ihan silmät loisti kun ei tarvinnut mennä päiväkotiin, ja pakko minunkin oli myöntää että oli oikein mukavaa olla lasten kanssa kotona. Keskusteltiin kuitenkin siitä, että vaikka onkin kivaa olla kotona, ei ole kivaa että pikkusisko on kipeänä. Illalla kun tyttö oli nukkumassa, poika kävi piirtämässä sormellaan sydämen tämän mahaan. <3 MUTTA rukoili myös iltarukouksessa, että tultaisiin kipeäksi koko perhe. :D Ajatteli vissiin ottaa järeät keinot käyttöön että ei tarvisi mennä päiväkotiin. Onneksi se rukous ei (ainakaan vielä) toteutunut. :D

Jos jotakuta kiinnostaa virtaheposen resepti, se löytyy kirjasta "Amigurumi. Virkkaa uusia iloisia maskotteja", by Mia Bengtsson. Mukavia ohjeita, joskin itse ensikertalaisena tarvitsin hiukan kälyn ja työkaverinkin neuvoja että pääsin alkuun.

Lumista ja kaunista alkavaa viikkoa teille!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Joulunaikaa


 

Heippa teille pitkästä aikaa täältä sinisen oven takaa! Sikäli jos teitä vielä on. :) Syksy tuli ja meni, ja muistikuvat syksystä ovat aika väsyneenhuuruiset. Duunia on painettu ankarasti, mutta uudesta syksystä uusien haasteiden parissa selvittiin suht koht kunnialla, jes! Sosiaalinen elämä tulikin sitten minimoitua aika totaalisesti, ja vielä enemmän tämä some-elämä. 

Myös joulu meni vähän erilaisin meiningein tänä vuonna. Ruokapöytä oli aika vähäsorttinen ja sitä rataa. Mut ihan kivaa meillä silti oli! Joulua edeltävät touhut oli ne perinteiset hyasintit, sypressit, piparinleipomiset ja kuusenkoristelut. Aaton lahjatouhujen jälkeen lakkasin tytön varpaankynnet, ja hän halusi vastavuoroisesti lakata minun kynnet. Arvatkaa vaan sainko jalkapöydästä asti puhdistaa kynsilakanpoistoaineella jalkojani. :D Mutta tyttö oli niin innoissaan että annoin touhuta, ja kivaa oli.
Viimeisimmässä kuvassa katsotaan aaton päätteeksi aika nollat taulussa Lumiukko-elokuvaa. Uusissa joulupyjamissa, tietty. ;)

Me ostettiin itsellemme joululahjaksi uusi kamera rikkimennen tilalle, joten teoriassa voisin taas alkaa bloggailla. Pitäisi vaan löytää aika ja energia opetella käyttämään moista kapinetta. Pokkariin tottuneena sain huomata, että ei tosiaan ole mitenkään itsestäänselvää että kuvien laatu pomppaa johonkin pilviin ihan vain sen vuoksi että omistaa kunnon kameran- ehkä jopa päinvastoin. Mutta mä yritän, mä yritän... Olisi kivaa voida hypätä suoraan siihen pisteeseen missä on hyvä ilman mitään harjoittelua. ;)

Hyvää loppiaista ja alkanutta vuotta 2014 teille! Ja niin, kerrottakoon että olen kyllä jaksanut seurata teidän blogejanne, vaikka en olekaan ehtinyt kommentoida. Monien kodeista on saanut katsella ihania joulukuvia! <3