Juhlahumua

Ihania, ihania neilikoita!! Kiitos A-M! Nää ei kuole tappamallakaan. ;)

Huomatkaa neidin onginta-asento ^  

Ja mikä onkaan saalis??

Maissinaksu!

                             

Viikonloppuna juhlittiin 1- vuotiasta, perhosteemalla. :) Mulle tulee koko tytöstä pieni perhonen mieleen, ja siitä se sitten lähti- ja lapasestahan se lähti, tuumasin kun huomasin askartelevani perhospinniä tytölle, kun kaupasta ei löytynyt. Nämä oli ensimmäiset kunnon kekkerit mitkä muistan järjestäneeni, ja se oli pikkuisen stressaavaakin. Mehusta tuli ylimakeeta, kahvi taisi jäädä laihanpuoleiseksi. Oli ihanaa leipoa ja siivota, mutta pojan synttärien aikaan voisin ulkoistaa miehen lasten kanssa pois talosta edelliseksi päiväksi. Leipominen on huomattavasti helpompaa (ja varsin kivaa!) kun sen saa tehdä ihan kaikessa rauhassa. :)

Kokeilin uusia reseptejä. Kinuskikissan voileipäkakku oli menestys vieraiden keskuudessa, vaikka itse en voileipäkakkuihmisiä olekaan. (Minusta voileipäkakku tuntuu kakulta, johon on vahingossa mennyt voileipä.) Ystävältä napattu lakkakakkuresepti (joka nyt muuntui vadelmaiseksi perhoskakuksi) on kestosuosikkini vuodesta toiseen- sen reseptin voisin oikeastaan antaa jakoon piakkoin!

Ja sitten porkkanakakku. Tiedättekö, kun kielenpäällä on visio?? Joku etäinen muisto Wayne's Coffeessa nautitusta täydellisyyttä hipovasta porkkanakakusta? Googlettelin hakusanoilla "herkullinen porkkanakakku", "täydellinen porkkanakakku" ja "amerikkalainen porkkanakakku", ja tein niistä jonkinlaisen combon. Mutta ei siitä tullut Wayne'sin porkkanakakkua. Ihan siedettävää ainakin päätellen siitä, miten monta visiittiä jääkaapille olen synttäreiden jälkeen tehnyt, mutta täydellisen reseptin metsästys kyllä jatkuu. 

En tiedä mitä se jäi kaipaamaan. 

Inkivääriä?

Me kans.

Mulla tuppaa aina unohtuun nää Runebergin päivät ja vaput ja laskiaistiistait. Tortut, mämmit, simat ja rairuohot on aina tarjolla väärään aikaan, tai sitten ne ei ehdi kasvaa/käydä/paistua lainkaan. Mutta vaputettiin me silti. Me kans. :) Ensin kotona kaupan munkkien ja simojen kanssa. Sitten lähdettiin maalle hakemaan meille sohva, jonka mun äiti oli meille kunnostanut, ja saatiin nauttia äitin itsetehtyjä munkkeja ja simoja. 

Mä lasken sen varaan, että saan pitää äitini vielä useita vuosikymmeniä. Vasta sen jälkeen voisin kasvaa aikuiseksi ja alkaa ihan itse seurata kalenteria, jos ehtisi sitten mukaan näihin kaikkiin vuoden juhlapäiviin.

Mutta S-marketinkin munkit sai suut messingille, jopa tuon kaikkein pienimmän, kuten kuvasta näkee. Sinnekin sujahteli pieniä paloja munkkia. :)

Työväen juhla, työhommia. Heräsin aamulla viiden jälkeen murehtimaan ikkunoita, joita en vieläkään ole saanut pestyä. Kuudelta tuuppasin miestä kylkeen ja kysyin, voisiko hän auttaa minua ikkunoiden pesemisessä. Lupasi tehdä mitä vaan, kunhan saa nukkua. Nousin lasten kanssa ennen seitsemää ja annettiin iskän nukkua kymmeneen. Sitten mentiin herättämään, ja kysyin muistaako hän mitä oli tullut luvanneeksi. Ei muistanut. Mutta minä, kaikkien onneksi ja yllätykseksi, muistin, ja sitten me pestiin ikkunoita. :) Aurinkokin pääsee meille taas kylään, kun pölyn harmaa panssari on pesty pois:

Tänään oltiin vielä ystävien kanssa mökkeilemässä, ja nyt JUURI huomaan itse asiassa eläväni hetkeä, josta olen ainakin miljoona yksinäistä iltaa haaveillut: aamutakki, takkatuli, oma koti, oma ukko, sohva. Hyvä mieli. Ja kotikin nytkähti taas pienen askelen eteenpäin.

Hassua, tuntuu sunnuntailta ja siltä että voisin toivottaa teille kivaa alkavaa viikkoa. No, mukavaa viikon puoltaväliä, ja uhkaavasti lähestyvää viikonloppua. :) Meillä juhlitaan silloin pienimuotoisesti erään pienimuotoisen mutta merkittävän neidin merkkipäivää. Osta sukkahousut, note to self. :)

Kesätöitä

Tämä taitaakin olla ensimmäinen kuva meidän kodista ulkoapäin, ainakin tässä blogissa. Meillä on tässä vähän vielä kesätöitä tiedossa. :) Valtavat kiviröykkiöt, ruosteiset naulat ja laudanpätkät eivät tee tästä varsinaisesti mitään kylän turvallisinta leikkipaikkaa... Ja maalattavaa on vielä jokunen kilometri. :D 

Pikku-Harakka halajaa äiteen H&M-reibaneita. :) Joista puheen ollen: olen aina aurinkolasimuodissa muutaman vuoden jälkijunassa. Oliko se viimekesänä kun käytettiin noita Aviator-mallisia laseja? Minä käytin viime kesänä niitä suuria tv-pöllöjä, joita kai muut käytti pari kesää sitten. Nyt pitäisi kai olla kissalasit, mutta en lämpene. Ehkä parin vuoden päästä hankin sellaiset, kun muut jo kantavat omiaan kirpputoreille.

Pääasia ettei häikäise. 

Tässä vielä ne mun kirpparilöydöt joista teillekin hihkuin. Tytölle ihana paita ja legginsit:

Pojalle kesäshortsit, minulle neule ja aitoa nahkaa oleva rahapussi/clutch/käsilaukku/mikälie, tytölle kesämekko ja kura-kamaa:

Eikä tämä koko satsi juuri kymppiä enempää maksanut, siitäkin yli puolet tuo nahkainen kukkaro. 

Vappu on ihan nurkan takana, ja arvatkaa vaan onko meillä simat porisemassa? No ei. Onneksi sitä saa kaupastakin.

Ihana, ihana aurinkoinen sunnuntai! Nautitaan!

Kaksitehot päähän ja menoks!

Uusi oleellinen taito. Laajentaa mukavasti perspektiiviä.

Joko nyt uskaltaa pestä lasten toppavaatteet varastoon??? Uskoisin näin olevan. Ihanaa! Toppavaatteiden ja tumppujen tilalle arskat ja mekot. Ahhh!

Aloitin uuden viikon mukavasti kirppiksellä. Tein kivoja ja edullisia löytöjä, lähinnä lastenvaatepuolelta. Jos saan aikaiseksi, niin nappasen pari kuvaa ja näytän teillekin! Kirpparit on minusta niin aarteita. Kuinka hienoa on löytää Name It- body kahdellakymmenellä sentillä? Tosi hienoa! :)

Toivon teidän alkavaan viikkoonne aurinkovoiteita ja Ray Baneita!

Sairastuvalta huomenta!

Pienempi virittelee korvatulehdusta, luulen. Annoin lohduksi tilkkuja. Hetken ne piristivätkin pienen mieltä.

Sitten tuli mieleen ajatus "ylös"...

...ja "syliin! Äiti ota syliin!"

Isompi on ihan kuumeinen ja yskäinen. Lepuutti tuossa lattialla, ja pienempi meni viereen, pisti pään tyynylle ja sanoi: "Aai-jaai, aai-jaai". <3

Vähän tärähtäneitä kuvia. Mutta halusin laittaa, kun noi oli minusta niin söpiksiä. :) Sairaat lapset on hellyttäviä. Yöllä en vaan saa nukuttua, kun pitää koko yö kuulostella että vieläkö ne elää.

Minulle on alkanut hiipiä voimia ja energiaa. Vihdoin! Ajattelinkin alkaa käyttämään sisustus/kodinlaittomotivaattorina tätä blogia. Tarkoitus on tästä lähin saada tänne aikaiseksi joku uusi sisustusjuttu kerran viikossa. Se ei vaadi edes shoppailua, mutta se vaatii vähän vaivannäköä. Tuumailin että se voisi olla hyvä juttu kaikin puolin; saisin kotia hiljalleen kodikkaammaksi, ja lisäksi tämä blogi ei olisi ihan niin hiljainen ja turha kuin nyt on ollut. 

Tervettä viikonloppua teille!

Pääsiäisestä arkeen

Narsissiko se olisi se oikea pääsiäiskukka? Meillä oli sireeni. Enkä kyllä vaihtais mihinkään! Ihana!

Pojan kummitäti kävi kylässä ja toi tullessaan. Maljakot ovat edelleen (!!) yläkerrassa, joten lasipurnukkaan pääsivät. :)

Ilman pojan kummitätiä olisi meillä munien maalaaminen saattanut olla vähän kehnolla tolalla. Kiitos. <3

Saatiin kutsu kalaaseihinkin. Oikeanpuolimmainen tipu on mun käsialaa, jostakin 80- luvun hämärästä...

Tänään on jo huhkittu koko päivä. Mies riehui ulkona ja minä sisällä. Mutta huomennahan varsinaisesti se arki taas alkaa. Just kun pääs loman makuun. :)

No, koitetaan olla reippaita kaikki. Mitkäs ne onkaan ne seuraavat pyhät, mitä saadaan jäädä odottelemaan? Tämän viikon aikana mun tavoite on purkaa loput astialaatikot, kunhan ensin saan ne taiteiltua yläkerrasta alakertaan. Varsinainen kuolemankaruselli se reitti sinne.

Ai niin, tärkein meinasi unohtua! Mun pieni oppi tänä pääsiäisenä kävelemään! Ja nyt on heti vekki silmäkulmassa. :( Meidän lapsille ei ole sattunut oikeastaan lainkaan mitään tapaturmia, ei ikinä mitään tikkejä eikä mitään. Ei tarvittu vieläkään onneksi, mutta oli se silti surkea ilmestys mustan silmäkulmansa kanssa. Tämä ei onneksi ollut mitenkään pojan ansioita (vaikka olisi hyvin voinut olla), vaan tyttö kaatui ihan itsekseen. Kerroin kuitenkin pojalle, että tätä me iskän kanssa ollaan tarkoitettu kun on sanottu, että toista ei saa kaataa eikä saa mennä toisia päin. Että joku voi mennä rikki. Että pikkusisko kaatui ja meni nyt vähän rikki. Esikoisessa tuikahti ensimmäinen empatian merkki: toi oman todella, todella, rakkaan riepunsa josta ei IKINä luopuisi pikkusiskolle lohduksi. Mulle tuli kyyneleet silmiin. :´) Se oli melkein ku me annettais vaikka tää talo jollekulle tosta vaan, jos noin niinkuin materian tärkeyttä verrataan.

Eli kyllä siihenkin vielä toi empatiapuoli kasvaa ja kehittyy. :D

Rakas roju

Mä oon jo pitkän aikaa halunnut heittää haasteen, mutta aina se on vaan jäänyt tekemättä. No nyt vihdoin! :)
Mua nimittäin kiinnostaa teidän rakkaimmat sisustusesineet. Joku sellainen, mistä et ikinä luopuisi. Arvokas tai arvoton noin niinkun rahassa mitattuna, mutta tunnepuolella sitäkin tärkeämpi. Mun rakkain sisustusroju tulee tässä:

Perunakappa vuodelta 1917. Se toimi lapsuudenkodissani lehtikorina, ja toimittaa sitä virkaa nyt omassa kodissani myös. Silloin kappa sisälsi Maaseudun tulevaisuutta, Aamulehtiä, Tyrvään Sanomia ja Alueviestiä. :) Nyt sisältö on painottunut kovasti tonne sisustuspuolelle... (tosin mieheni on kuvien ottamisen jälkeen muiluttanut kappaan niin paljon autolehtiä, että sieltä ei löydä enää mitään.)

Rakas, rujo, ja kapine mitä en varmasti ikinä maalaa! 

Sitten alan heitellä haastetta:

Veeralle blogiin Living with Lilla- ihana, persoonallinen, vaaleanraikas sisustus. Tykkään!

Marialle blogiin Vaniljanvalkoista- ystäväni, jonka kanssa minun olisi todella helppo mennä huonekaluostoksille! Kassalle päätyisi varmaan samat jutut. ;)

Majlle Magicpoksiin- ihanan raikas, moderni sisustus, jota on maustettu herkullisilla väreillä! Jos olisin modernimpi luonnoltani, alkaisin matkia! :D

Cocolle Coco Sweet Dreams- blogiin- mun ihan totaalinen kestosuosikki, vaikka tyyli onkin ihan erilainen kuin meillä kotona. Mutta niin, NIIN supertyylikäs!

Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä mun pitkäaikaiselle blogisuosikille 

Kalastajanvaimolle, joka keksii laittaa sisustukseensa mitä jännempiä juttuja, on himpun verran boheemi ja romanttinen, ja jonka kotoa katselen kuvia niin mielelläni aina vain uudestaan! :)

Katsotaan kuinka moni haasteeseen tarttuu! :) Ja laittakaa eteenpäin myös!