maanantai 3. joulukuuta 2012

Haaste

Olen saanut jo tovi sitten haasteen Uskolliselta lukijalta ja tulin nyt tarttuneeksi siihen. Olen tänään kotoillut yhden pienen silmätulehduspotilaan kanssa kotona, joten tää opiskelusessio jäi taas tähän tältä viikolta. :) 

1. Päivitätkö blogiasi yleensä innostuksen vai syyllisyydentunnon takia?

Päivitän blogiani puhtaasti, vain ainoastaan ja täysin pelkästään innostuksen takia, mutta näiden innostuksien välissä on aina pitkä tauko, jonka aikana ehdin kyllä jo potea syyllisyydentuntoakin. Se ei ole kuitenkaan koskaan vielä muistaakseni äitynyt niin pahaksi, että olisi ajanut minut päivittelemään. Usein myös intoa löytyisi enemmän, mutta ei ole mitään kummempaa kerrottavaa.

2. Lempimateriaalisi interiööreissä.

Ihan alkuun kerrottakoon, että luin tuon kysymyksen toistuvasti "lempimateriaalisi insinööreissä", ja mietin hetken että mitä ihmettä?!? :D Mutta siis, vastaus kysymykseen: puu. Ja pellava. Oli pakko sanoa kaksi. Koska puu ja pellava on kaksi ihmeellisen ihanaa materiaalia.

3. Miten suhtaudut jouluun?

Tästä aiheesta innostuin!! Voin kertoa, että tänä vuonna suhtautumiseni jouluun on kokenut totaalisen muutoksen! Tähän asti olen aina odottanut joulua, ja se h-hetki, jouluaatto, on ollut kaiken odotuksen huipennuspiste, joka on lähes vuosittain tuottanut pettymyksen. (Mitä muuta se voisikaan, kun kyse on kuitenkin vain yhdestä päivästä, jossa ei ole sen enempää taikaa kuin muissakaan päivissä.) Mutta tänä vuonna olen oivaltanut jotakin. Se onkin se joulunodotus, mikä on se juttu! Koristelut, musiikit, askartelu, lahjojen ostaminen, fiilistely! Aina ennen olen saanut luotua itselleni mahtavan stressin siitä nauttimisesta. Ajatuksena on ollut, että sitten kun talo on pesty katosta lattiaan ja jokainen kolo kaivettu ja mööpeli kiillotettu, sitten voi leipoa herkkuja ja koristella ja fiilistellä. Tämä kaikki on valmistunut yleensä aatonaattona, jolloin olen ollut jo aivan puolikuollut, lähtenyt umpiväsyneenä sukulaisten luo joulua juhlimaan, ja kaikki vaiva kotona on ollut aivan turhaa, eikä kodin joulukauneudesta ole päässyt nauttimaan.

Nytpä mä tajusinkin, että se mikä on oikea tapa juhlia joulua minulle, on se, että siivoilen samaan tappavaan tahtiin kuin aina, mutta kaiken ei tarviste olla valmista ennen kuin leivon, koristelen ja herkuttelen. Tänä vuonna siis laitoin koristeet jo marraskuun alussa, pipareita ja torttuja on leivottu jo moneen otteeseen ja ollaan tosiaan nautittu! Oman tien löytäminen on joskus niin vaikeaa. Meillä kotona lapsuudessani oli tapana leipoa tortut ja piparit vasta aatoksi. Kaiken hyvän ruoan ja suklaan jälkeen torttuja ja pipareita ei tullut syötyä, ei mahtunut eikä maistunut. Mutta mä hoksasin nyt, että mulle tortut ja piparit on sitä joulunodotteluherkkua. Tarkoituksena siivittää minua jouluun, ja venyttää vatsalaukkuani. Ai että, ihanaa löytää omat tapansa ja tajuta mitä oikeasti toivoo!

Ja tämän jouluisen eepokseni loppuun voisin todeta, että kristittynä ihmisenä joulu on minulle mitä suurimmissa määrin Vapahtajani syntymän juhlintaa, mikä onkin minulle vuodesta toiseen ainoa asia, joka ei joulussa taatusti tuota pettymystä. :) (Vaikka en tiedä tarkalleen oliko se juuri 24.12 jolloin Jeesus syntyi, mutta ei se ole niin justiinsa. En mäkään synttäreitäni aina juuri oikeana päivänä juhli.)

4. Lempi lautapelisi

Ei ole. Mä oon lakannut tykkäämästä peleistä. En tiiä mikä muhun on mennyt. Voisin ehkä lasten kasvamisen myötä lämmetä taas Afrikan tähteen.

5. Tykkääksää hevosista ja koiranpennuista?

Suuresti. Hevoset on mahtavia, ja lähes kaikkien eläinlajien pennut on söpöjä.

6. Viimeinen musiikillinen löytösi

Vain elämää- sarja sai minut tutustumaan monenlaiseen artistiin, joihin en ollut ennen kiinnittänyt huomiota. En nyt tiedä onko ne varsinaisia löytöjä, mutta sarjassa esiintyneet artistit olen joka tapauksessa kaivanut muutamaan otteeseen esiin spotifystä. Kaipaan kyllä uusia löytöjä! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän niitä löydän.

7. Oletko matkalla kohti teini-iän haaveitasi tai saavuttanut niitä? Oletko tilanteesta ilahtunut/pettynyt haaveen todellisuuteen.

Hieno kysymys! Teininä haaveilin (oletin) että "isona" asuisin ulkomailla. Sitä haavetta en ole saavuttanut, enkä myöskään ole matkalla sitä kohti. Pikemminkin päinvastoin. Enkä oikein ole siitä erityisen pettynytkään. Näin on hyvä! Ehkä sitten joskus jotenkin toisin. :) Toinen mistä haaveilin oli unelmieni mies ja perhe. :) Saavutin (tai siis sain, lahjaksi!) molemmat, ja olen tilanteesta perin juurin ilahtunut. Mutta todellisuus ei silti ole sitä, mistä teininä haaveili. Unelmieni mies ei pelasta minua jatkuvasti lohikäärmeiltä (koska täällä liikkuu niitä aika nirkoselti) ja lapset osaa olla hurrrrjasti paljon rankempia kuin luulin! Joskus siis haaveen todellisuusversio on kyllä haavetta itseään raadollisempaa ja tuottaa pettymyksiä. Mutta joka ilta kun lapset on nukahtaneet ja saan käpertyä mieheni kainaloon katsomaan Solsidania tai Hovimäkeä, en voi kuin todeta, että en vaihtaisi tätä todellisuutta haaveisiini.

8. Mitä ihmiset susta ajattelee? (Oma arvio.)

Onpas vaikea! En muuten osaa sanoa! Ensimmäisenä tulee mieleeni, että ihmiset ajattelee minusta paljon paremmin kuin mitä on totuus. Siis että "voi kun ne tietäis millainen hirviö mä oon...". Sen suuntainen ajatus tuli mieleen.

9. Jos yksi arjen pakollinen rutiini muuttuisi itsestään tekeytyväksi, minkä valitsisit?

Pyykki. Ehdottomasti. Mä niin kerta kaikkiaan meinaan jäädä sen jalkoihin. Vaikka kuinka yritän selättää sen, se aina kylvää siemenen ja lisääntyy heti kun ehdin selkäni kääntää.

10. Mikä kirja sinulla on kesken tai olet ajatellut että haluaisit lukea?

Tällä hetkellä ei ole kesken mitään. (Paitsi Sinuhe, mutta sitä ei lasketa koska se on ollut kesken kolmetoista vuotta.) Seuraavaksi haluaisin lukea Eve Hietaniemen Tarhapäivän. Olenkin jonottanut sitä kirjastosta jo hyvän tovin...

 11. Mikä ajatus/leffa/laulunpätkä on viimeaikoina pyörinyt mielessäsi?

Ajatuksissa sinkoilee milloin mikäkin. Mut leffoista viimeisimpänä on ollut mielessä Sofi Oksasen Puhdistus- toivoisin, että se jo pikku hiljaa lakkaisi pyörimästä mielessä.

Haasteen tarkoituksena oli keksi 11 uutta kysymystä ja haastaa uusia ihmisiä, mut nää oli mun mielestä niin hyviä kysymyksiä, että haluan käyttää samoja! Haaste on pyörinyt jo aikas kauan, joten en tiiä tarttuuko kukaan siihen enää, mutta heitän sen nyt kuitenkin Ripaus tunnelmaa blogin Heidille; ihana, kaunis ja uusi blogilöytö!

3 kommenttia:

  1. Ainiin, mullakin on tää tekemättä :)

    VastaaPoista
  2. Mullakin on Sinuhe ollut kesken jo kohta 20 vuotta! Luultavasti pitäis alottaa alusta.. muut Waltarin kirjat on kyllä ottanu huomattavasti paremmin tuulta purjeisiin. Kiintoisia vastauksia!

    VastaaPoista
  3. Mä pistin pitkästä aikaa Sinuhen taas kuulumaan kuulokkeista. Miellyn tähän "lukutapaan".

    Alan myös selvästikin uppoamaan sun joulumentaliteettiin! Valmistautuminen ennen kaikkea!

    Ja hei, kun puhelinlangat laulaa, niin mulla vispaa kyllä jalat!

    VastaaPoista