sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kolkko




Tämän postauksen aihe kuulostaa varmasti kovasti siltä, että minulla ei ole elämää. Mutta uskokaa tai älkää, sitä on ollut aika paljonkin viimeaikoina! Tällaisen pienimuotoisen sisustamisen puuhasteleminen on toiminut vastalääkkeenä opiskelukiireille. 

Ongelman nimi on kolkko. (Eli ongelma on varsin pieni, jos noin niinkuin ongelmia laaajemmin pohditaan.) Lampunjalka on aika hassu, sen tiedän. Huutelin sen halvalla huutiksesta, ja se saa siinä olla toistaiseksi. Listojen puuttuminen ja vielä toistaiseksi sinisenä kirkuva pistorasian paikka antavat myös oman lisänsä, mutta ihmettelen silti: miksi mun sisustussilmä on kolkko??? Miten muilla tulee sellasta runsasta kauneutta ja mulla ei? Tosta pienestä pöydästä tykkään kovasti. Se on mun perintömööpelini, jota jo kynnellä vähän rapsuttelin ja pohdin pitäiskö se maalata. Tulin siihen tulokseen, että ei pidä! Ihanan ruhjuinen just noin.

Hmm. Tästä on hyvä jatkaa taas vähän todellisemman elämän parissa. :) Aamuvarhaisella menen ottamaan gradun taas kunnon niskalenkkiotteeseen, ja pohdin näitä elämän suuria sisustusongelmia sitten taas tuonnempana.

Kivaa alkavaa  viikkoa kaikille! :)

17 kommenttia:

  1. Pöytä on kiva noin, älä maalaa :). Ei näytä kovin kolkolta minusta. Runsautta toisi tietysti joku tekstiili pöydälle, mutta ei tuo sitä välttämättä kaipaa. Onnea gradun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstiili oli hyvä idea!! Kiitos. Kuinkas pääsi noin basic asia unohtuunkaan. :)

      Poista
  2. Meillä kaikuu joten mä en ole ehkä oikea ihminen puhumaan kolkosta, mutta mun mielestä toi ei kyllä ole kolkko sisustus!:)
    Ei kai tavaranpaljouskaan niin kaunista ole? Ei mun mielestä ainakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, liika määrä roinaa ahdistaa, oon samaa mieltä. :)

      Poista
  3. Ei ole kolkkoa ei! Mutta tiedän sen tunteen, kun kaikki blogien ja lehtien kuvat näyttää niin mahtavilta, mutta teeppä ite perässä..ei se näytä omassa kotona ollenkaan samalta. :( Tähän päällimmäiset syyt mulla oli 1. helvetinmoinen remppastressi takana ja läsnä koko aika, 2. perfektionismi, 3. tyytymättömyys siihen omaan kotiin, vaikka sitä oli niska limassa väännetty. Mikä auttoi: 1. blogit ja sisustuslehdet kiinni, niin ei pääse vertaileen niiden täydellisiin kuviin ja 2. aika, niin että tosiaan kotiutui uuteen kotiin ja sitä myöten se stressi karisi pikkuhiljaa. Nyt alkaa vuoden asumisen jälkeen jo näyttää siedettävältä tänkin huushollin paikat ja oon tyytyväinen omaan tyyliini. :)
    En tiedä saitko aatoksestä yhtään kiinni, tarkotus oli tsempata! Sain itteni väännettyä valmiiksi koulusta kesäkuussa ja voin sanoa, että sitten on helpottanut. Ei ole sitä ikuista "pitäis tehdä"-vannetta pään ympärillä. TSEMPPIÄ LOPPURUTISTUKSEEN! (äläkä hoppuile töihin heti perään, jos suinki pärjäätte -tarvittet sitä lepoakin aikamoisten urakoiden jälkeen)

    T. Fanni80 ->been there done that all (esikoinen 01/08, remppa 02/11->, kuopus 05/11 ja 06/12 valmistuminen...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, mä niin odotan tota tilannetta, kun ei ole sitä vannetta! :D Tosin sit voi tulla tilalle joku uus...mutta vaihtelua se olis ainakin!

      Poista
  4. Sisustaminen on ihan rentouttava kaiken muun kiireen keskellä.
    Mutta en kyllä sanoisi kuvastasi yhtään kolkko. Minusta siinä on juuri sopivasti kaikkea! Ihan vanha pöytä ja kaunis kokonaisuus!

    VastaaPoista
  5. Listat tekee ihmeitä. Mekin muutimme keskeneräiseen taloon ja vielä 8kk muuton jälkeen on paikkoja kesken. Lohdutuksena voin sanoa, että kun saatte listat paikoileen niin kummasti sisustuskin näyttää valmiimmalta. Se on muuten kummallista mistä se rakentamisen jälkeinen tyytymättömyys kumpuaa, aluksi ihan etsimällä etsi asioita mitä olisi voinut tehdä toisin. Onneksi meillä kävi kuten anonyymillä ja tyytyväisyys palasi ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans luulen, että kaikki näyttää ihan toiselta sitten listojen kanssa. Ne on vaan jotenkin sellanen tosi upee viimeinen silaus. :)

      Poista
  6. Moikka, sori sillon viimeksi tuli aikamoinen äkkilähtö kun poikasi tuli näyttään sitä hämähäkkiä! (mulla on pieni kammo, eikä ollenkaan niin pieni) Joops, mut piti tulla kertoon et meikäläiselläkin on nykyään blogi. Ja on kyl vaikeeta ottaa hienoja kuvia!!!! Mä hankin tytön syntymän myötä kalliin järkkärin, niin eipä ne kuvat näytä yhtään miltään jos ei osaa käyttää sitä :) Mut joo, nähdään taas joskus ja jutellaan ilman hämähäkkejä ... ainiin, käy kurkkaan ripaustunnelmaa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihanaa kun sullakin on blogi! Mä joskus mietinkin onkohan, kun haaveilin että siellä ehkä olis kuva teidän keittiöstä! Joskus muistaakseni sanoit että kaavailit teille betonisia työtasoja, tuliko ne?

      Poista
    2. Ei valitettavasti tullut, ei mahtunut budjettiin. Jouduin tyytymään betonijäljitelmälaminaattiin. Onneks Bauhausiin tuli tosi kiva uutuus juur ennen meidän remppaa. Laitan kyllä keittiöstä postauksen jossain vaiheessa...

      Poista
  7. pah ei oo kolkko!
    Onko toi seinä harmaa? :)
    entäs teidän olkkarin seinät, onko tää sama sävy?
    Ja mullaki taas vaihteeks blogi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, se ei oo kyllä ton harmaa mitä tossa kuvassa. Ehkä enemmänkin sellaseen lämpimään maitokahviin taittava todellisuudessa. Nää kuvat itse asiassa on meidän olkkarista. Makkarissa on sama väri, mut syvempänä ja voimakkaampana. Tai siis yks seinä on vielä maalaamatta...mutta tod.näk. vedetään siihen sit tapetti päälle ku muutetaan yläkertaan nukkumaan, koska se on hitusen liian synkkä.

      Jee! Kiva kun palaat bloggaan! Täytyy muistaa klikata lukijaks.

      Poista
  8. Haastoin sua kysymyksillä UL:n plokissa.. sorry :D

    VastaaPoista