Juhannus

Hei taas pitkästä aikaa, ja tervetuloa muutamalle uudelle lukijalle. :)
Meillä oli erilainen, mutta hurjan kiva ja rentouttava juhannus!
Yleensä olemme suunnanneet mieheni porukoiden kotiin maalle kokkoa polttelemaan. Nyt siellä kuitenkin oli pienoinen vatsapöpön tarttumisvaara, joten päätettiin jättää väliin. (En enää edes pysy laskuissa kuinka monta vatsatautia olen vuoden sisään sairastanut, ja lapsilla se on aina niin inhottava, että en halua ottaa riskejä.) Auto oli kuitenkin jo ehditty pakata ja kotiinkaan ei haluttu palata, joten alettiin kivasti improvisoida. :)

Alkuun otettiin perinteinen piipahdus konferenssissa ja konffaletuilla.

"Sulle kans vähän jätskiä..."

"Oho, meni nenään. Pyyhitään."

Ja sitten varattiin ihan ex tempore hotellihuone Jyväskylästä. Ja voi vitsit, se oli kivaa! Ei olla ennen oltu koko perheellä hotellissa, enkä olisi arvannut että lasten kanssa voi niin totaalisesti rentoutua ja nauttia olostaan. Meillä oli mielettömän kivaa! Lapset ihan hihkui riemusta, ja luulen että suurin syy siihen oli se, että me molemmat, sekä iskä että äiti, oltiin ihan tosissaan läsnä. Ei siellä ollut siivottavaa, pyykkiä eikä tiskiä tarjolla minulle, eikä rakentamista iskälle. Oli vaan me, ja lomaa. :)

Ja hotelliaamiainen, luonnollisesti. :) Veden äärellä.

Hotellin ranta.

Sit lähdettiin lampsimaan satamaan, josta löytyi ihana kahvila vuosimallia 1909.

Oli ihan pakko kysyä kahvilan työntekijältä mistä niiden kauniit kalusteet oli ostettu. Toivoin että Ikeasta, mut ne oli Askosta. :) Ei siis ihan vielä ensi kesänä meidän ulottuvissa, mutta ehkä joskus!

Sitten lähdettiin Titaniciakin vanhemmalla höyrylaivalla pienelle kolmen tunnin keikalle kauniille Päijänteelle. 

Suomi niminen laiva puksutti hienosti. Mutta tuntui hurjalta ajatella, että tuon yli satavuotiaan seinän takana höyrysi ties kuinka monta litraa kiehuvaa vettä! :D

Maata näkyvissä?

Ennen laivan lähtöä satuin kyselemään höyrykoneenkäyttäjämieheltä (mikäköhän niiden titteli oikeesti on?) onko laivassa ravintolaa, ja olihan siellä. Ja huippua oli se, että kun me mentiin laivaan, tämä "höyrykoneenkäyttäjämies" (voisko joku nyt kiireesti palkata mut keksiin uusia ammattinimikkeitä???) oli käynyt varaamassa meille jo pöydän! 

Pöytä löytyi nimellä "Joku 2+2". :D

Vähän kyllä mietitytti siellä välillä. Kahdesti kaatui vesilasi, ja olihan se... aikamoista. Lapset pääs villiintymään. Mutta ihan suht rauhallisesti me suoriuduttiin kuitenkin, ja mitään ei mennyt rikki. Ja kukaan ei katsonut pahasti viereisistä pöydistä. Mutta pientä time- outtia jouduttiin kyllä pojalle välillä antamaan. :)

Alkuruoaksi tyttäreni tarjoili mulle rusinoita:

"...tässä äitille..."

"...eipäs sittenkään!" 

Rusinat meni tytön omaan suuhun, ja kauhea naurunräkätys päälle. Kelmi on oppinut huijaamaan! :D

Tää täytyy ehdottomasti ottaa joskus uusiksi. Hotellilomat on ilmeisesti ihania, myös lasten kanssa!

Ja nyt alkoi lämpimät ilmat, sovitaanko niin? :)

Kesäkesäkesäkesäkesä!!!

Täs on ollu mont mones. :) Ei ole paljon koneen viereen ehtinyt istahtaa. Meillä on lomaa, ja isäkuukautta, ja aikaa, ja aikaa ja aikaa.

Piti ihan kelata että mitä kaikkea.

No ainakin tota mattoa. Se ei ole menettänyt suosiotaan. Siihen tehdään edelleen kaikenlaisia majoja ja koloja päivittäin.

Ja sitten löysin lasten kanssa markkinat yhdestä pikkukaupungista. Siellä tapahtui ensimmäinen mehujää:

On nukuttu ja nukahdeltu vähän miten sattuu. Kesäaikataulussa. :)

Ja sit mä karkasin ihan yksin pääkaupunkiin.

Ihanassa naisseurassa:

Ja karkasin muuten hyvään aikaan (omasta näkökulmastani katsottuna, en niinkään perheen...) Nimittäin mun karkumatkan aikana meillä aloitettiin hurjalla tahdilla autotallin perustuksia. En vaan viitsinyt enää perua omaa reissuani, kun siitä oli sovittu jo aiemmin.

Näistä ihanista apureista oli monin verroin enemmän haittaa kuin hyötyä autotalliprojektin kannalta. :D

Ja sitten juhlittiin yhtä ihanaa 15-kesäistä. Pojan kanssa tein kompromisseja juhlapukeutumisen suhteen. Lopputulos oli valkoinen paita ja kissarusetti, mustat housut, Salama- lippis, likaiset lenkkarit, leluhäkki ja haukku. :D

Alla vasemmalla: Pikkuinen osaa ton eläytymisen. :) Ja alla oikealle: minä ja mies pistettiin parastamme kun ajattelin ottaa kerrankin asukuvan, kun tykkäsin mun asusta. Ja tollanen siitä asukuvasta tuli. Ei ole mun juttu, ei. :D

Kahdestaankin on ehditty olla, ainakin yhtenä päivänä. Käytiin syömässä, ostoksilla ja leffassa katsomassa Diktaattori. Naurettiin itsemme kipeiksi.

Ja sitten grillausta, tietty. Me ei olla niitä perheitä jotka grillais sillain tyylillä. Grillaaminen tapahtuu aina viimeisenä, umpiväsyneenä, nälkäisenä, hikisenä, pölysenä jne... Makkarat pallogrilliin ja sinappia kylkeen. Mutta ah, ihan parasta!

Tiedossa lisää juhlia, rakentamista, perusarkea, ja toivottavasti uimista ja retkiä. Mutta nyt ihan ekaksi tää juhannus! Pitäköön se sisällään mahdollisimman vähän hukkumisia ja kolareita, ja mahdollisimman paljon aurinkoa ja iloa! 

Varsinkin kaikille teille! <3

Ihana!

 Ihana!! Mun ystäväni oli tehnyt meille maton lahjaksi! Aivan ihanan maton! Nyt on pitsiä lattialla. :)

Ja pitsiä pyykkikorin alla:

Eli pitsiä matalalla ja korkealla. :) 

Tätä mattoa on raapotettu pitkin asuntoa, se on haluttu nostaa sohvalle, ja pojan mielestä se pitäisi ottaa jopa mummulaan mukaan- taisipa se sen kauppaankin haluta. En suostunut. Matolle tehdään sohvalta erilaisia syöksyjä ja hyppyjä, niin pehmeä se on. Minä talsin siinä paljain varpain ja saan nopean jalkahieronnan. Siippa venyttelee sen päällä kipeää iskiastaan.

Ihan huvittaa, miten me koko perhe hakeudutaan isossa talossa nyt samalle neliömetrille. :D

Tuhannet kiitokset M!

Joko mainitsin, että matto on minusta ihana? ;)

Ja meidän ensimmäinen.

Itse asiassa, ensimmäinen matto missään asunnossani koko aikuisiällä!

Heti kun nää lapset nukahtaa noihin sänkyihinsä, taidan syöksyä matolle! :)

Heippa!

"Piun, paun, pelistä pois"

Mä oon ollut poissa pelistä, tai ainakin netistä. Viimeisin syy on vatsatauti, joka voitti mut ihan 1-0. Nyt se koittaa selättää Siippanikin, ja merkit viittaavat siihen että saan alkaa harjoitella tässä pian uutta leikkiä: vauva heittää laattaa, ota koppi ämpäriin! En ole koskaan ollut hyvä näissä pallo/heittopeleissä, ja sen seurauksena koneessa pyöriikin jo eka satsi vauvanpetivaatteita.

Mutta on mun poissaoloon ollut valoisampiakin syitä- valoisia, kirjaimellisesti! Ulkoilma on ollut sellainen, että se on houkutellut viettämään luonaan jokaisen minuutin vuorokaudesta.

Vietettiin kesää mummilassa ulkoillen, vesikirppuja ihmetellen ja nukkuen (siitä kiitos mummille!)...

Avattiin kotona grillikausi...

Ja löydettiin täältä meiltä, landelta, ihania maastoja ja lintutorni.

Ihanan lämmitä on ollut! Toivottavasti joka iikka on ehtinyt nauttia, kun kohta kuulemma viilenee...
Nyt pitää mennä laittamaan pää pielukseen, kun ei tiedä millainen yö tästä on kehittymässä. Mutta tähän loppuun vielä pieni marina:
meillä meni viikonloppuna häät sivu suun! Juurikin tän sairastelun vuoksi. Hö! Viime kesänä meillä oli ihan ennätysmäärä häitä, kuudet muistaakseni, ja silloin se oli aika rankkaa juuri syntyneen vauvan kanssa- en kaikkiin edes jaksanut mennä, minä, juhlanarkomaani! Ja nyt iloitsin niin kovasti tästä yhdestä kutsusta. Mekko riippui silitettynä, lahja oli valmiina, ja kaiken huipuksi mies ajoi lapset yökylään mummulaan!

No, sainpa sairastaa rauhassa. Ja kerätä voimia lasten sairastamiseen. Se taitaa olla lasten mielestä jopa pelottavaa kun äiti on kipeänä? Poika ainakin perääntyi sängyn luota ja totesi että "äiti mää pelkään sua!". Myöhemmin kun menin peilin eteen pelästyin itsekin itseäni. :D

Kivaa viileää viikkoa kaikille!

"Äitienpäiväksi luvassa aurinkoa koko maahan"

Lauantain uutisissa äitienpäiväksi luvattiin aurinkoa, ja se kyllä piti paikkansa, ainakin tässä kolkassa maata missä me asustellaan.

Meillä äitienpäivä alkoi klo 5.30.
Ja klo 6.30 kuulin kuiskauksen

"Iskä haetaan jo ne kutsuherkut!"


:) Poika vissiin piti äitienpäivää kutsuina. Ja hienot kutsut olikin! Herkkuja ja kukkia sänkyyn, myöhemmin ulos syömään. Aikaisemminkin piti lähteä, mutta otin allergialääkkeen (toi koivu on ollut ihan sietämätön!) ja sammuin ihan perin juurin. Nyt on kaapissa telfastia. Mainos oli mennyt perille, kun mies muisti että "telfast, se nukuttamaton antihistamiini". :D

Tähän sopisi varmaan kirjoittaa nyt jotain siirappia. Ja kyllähän mä noita omiani rakastan, kuin hullu puuroa.

Ja olen tästä äitidraamastani vinkunut ystävilleni jo varmaan enemmän kuin tarpeeksi...mutta jos nyt vielä kerran. Täälläkin. ;)

Tää äitinäolo...aij aij. Tää on monenmoista. Ainakin mulle. Äitiys on ollut ihanaa, mutta myös aikamoinen pettymys. Tai ei äitiys, vaan  minä äitinä! En ollutkaan sellainen kuin luulin, en lähimainkaan. Otetaan yksi kappaletta liian temperamenttista, lyhytpinnaista, huonon stressinsietokyvyn omaavaa itsekeskeistä naisihmistä ja annetaan sille kaksi lasta. Mitä siitä tulee? :)

Äidiksitulemisen jälkeen olen jaksanut vihata itseäni tuntikausia. Mutta sitten, välillä on niin puhki, ettei jaksa edes vihata. Ja sitten on vaan oltava armollinen, kun on i-h-a-n pakko. Tälläinen minä olen, eikä minusta vissiin kauhean paljon parempaa ole tulossakaan lähiaikoina. Ja siitä lähdetään.

Mun ajatusmaailmassa nää lapset on mulle ihan suunnaton lahja Jumalalta. Siksi(kin) mä haluaisin olla tosi tosi hyvä äiti. Pitkämielinen, kärsivällinen, lempeä. Sellainen jaksavainen, leikittäjä. Ja vaikka sun mitä.

Mutta vaikka pinna on lyhyt, ja kärsimättömyyttä riittää, niin silti esikoinen oli sanellut minulle tämän kortin:

"Se leikkii mun kans.

Äiti tykkää ideaparkista.

Äiti tykkää musta.

Hyvää äitienpäivää!"

Toi äiti tykkää musta merkkasi ihan kuut ja taivaat ja kaikki muutkin avaruuden kappaleet mulle. Vaikka minussa äitinä on niiiiiiiiiiiiin paljon kaikkea mistä en tykkää ja mitä tunnun olevan kyvytön muuttamaan, niin ainakin toi asia on kohdillaan. Mulle on niin tärkeetä, että noi mun ripuraput tietää että äiti tykkää. <3 Äiti tykkää aina, vaikka välillä hermoaakin. :)

P.s. Ravintolassa poika sanoi, että mä rakastan teitä. Ja toi kuopus nyt viestittää sitä rakkautta omalla kuolaisella tavallaan. Että kaikki hyvin, kaikki hyvin. :) :) :)

Onko täällä muita hermokimppuja? 

Vai jaksatteko te vääntää uhmisten kanssa pitkämielisen lempeästi päivästä toiseen? 

Jälkihumu.

Viikko on mennyt enemmän ja vähemmän juhlahumun jälkihumussa. Kekkereiden päätteeksi meille tuli paloauto ja ambulanssi: poika sai kuumekouristuksia ja soitin hätäkeskukseen. Koska niitä kouristuksia ei ole ennen ollut, ekalla kerralla paikalle pitää tulla pii-paa- auto ja potilas pitää viedä sairaalaan. Paloauto taas tuli sen vuoksi, että pii-paa- auto oli kauempana ja sillä kesti vähän pidempään päästä perille.

No, kaikki oli kuitenkin hyvin ja kuumekouristus oli hyvin lyhyt ja pieni. Ne on kuulemma varsin yleisiä lasten keskuudessa. Lääkäri kertoi, että joka viides lapsi saa sellaisen. Että no hätä.

Poika oli varmaan aika otettu kaikesta hälytysajoneuvohyörinästä. :D Kun ambulanssimies kysyi onko kipuja, kuului pieni ääni sohvan pohjalta:

"No oon mä vähän pipinen."

Jo seuraavana päivänä Pipinen hyppi seinille, kun ei päässyt ulos leikkimään. :)

Jokusen koristeen annoin jäädä piristämään mieliä ja silmiä, ja eiliseen asti jatkoin visiteeraamista jääkaapilla kakkuparan luona. Eilen tuli stoppi, ja tänään lentää kyllä loput roskiin.

Pipisen kanssa rakennettiin hieno junarata ja kaupunki, mutta sitten itse Godzilla heräsi ja tuli "pilaamaan" kaiken:

Pikkusiskot osaa olla kiusallisia kapistuksia!

Ulkona on sateinen ja harmaa ilma, ja mieli on sen mukainen. Alakuloista ja vetämätöntä oloa, viikonloppusiivous odottaa mutta ei nappaa, ei sitten piiruakaan. Mistähän moinen fiilis? 

No, näitä tulee ja menee. Huomenna voi olla kaikki jo toisin. :)

Korkeampia fiiliksiä teille ja riemukasta sadeviikonloppua! 

Ehkä sateet tuovat helpostusta meille koivuallergikoille edes vähäsen?