Mun kesän kohokohta taisi olla miehen kanssa kaksistaan tehty visiitti Tallinnaan. Olen itse käynyt siellä aika monta kertaa, mutta mies ei kertaakaan, joten tuumasin että kiikutan hänet sinne. Toinen meistä on purjehdusfriikki (mies) ja toinen muuten vaan friikki (minä), joten eikö ole hyvä diili, että joka toinen kesä voidaan tehdä purjehdusloma, ja joka toinen kesä kaupunkiloma? :)
Kaikki oli reissussa vaan niin kovin kepeetä tällä kertaa. Alkoikin niin kivasti, kun vanhassa kaupungissa sijaitsevaan
Cru-hotelliin saapuessamme kuulimme, että meidät oli siirretty sviittiin, ilmeisesti ylibuukkauksesta johtuen, normaalin huoneemme hinnalla.
En ole ikinä ollut niin ihanassa hotellihuoneessa. Painelin suoraa päätä nukkumaan kun päästiin perille. Keskellä päivää. Mitä luksusta!
En ole aiemmin Tallinnassa ollessani käynyt tutustumassa Tallinnan maalinnoitteiden eli bastionien salaperäisiin käytäviin. Nyt käytiin ja suosittelen, siinä oppi näppärästi Viron historian alusta loppuun. Käytäviä on rakennettu 1600-luvulta alkaen, ja ne ovat toimittaneet milloin mitäkin virkaa; sotilaiden ja ammusten piilottamista, varusteiden siirtoa, vakoilureittejä, viimeisimmässä maailmansodassa siellä oltiin pommeja paossa, ja ennen kuin tunneleista alettiin tehdä museota 90-luvulla, siellä asusti kodittomia.
Tunneleissa edettiin ajassa taaksepäin, ja 1600-luvulle saapuessa vastaan tuli tämä kaveri:
Hän voitti säärikilpailun 1-0. Ei ole nähnyt aurinkoa miesparka vuosisatoihin? (Kylmää ja kosteaa, siksi viltti.)
Olen kuullut kehuja yhdestä kahvilasta, missä saa maailman parasta pavlovaa, mutta on tullut aina käveltyä ohi. Nyt käveltiinkin sisään. En harmi vaan tullut katsoneeksi mikä oli kahvilan nimi!
Mutta siellä oli tämännäköinen tapetti seinässä, se näkyy muistaakseni ikkunoista ulos asti. Jos satut joskus kävelemään ohi, poikkea ihmeessä haukkelemaan nirvanaan vaivuttava herkku vanhassa kaupungissa!
Lopuksi me jakauduttiin kahtia, mies lähti tutustumaan Viron merimuseoon Lentosatamaan ja minä lähdin ostoksille. Hyvä jako!
Viikon päästä meidän elämässä alkaa syksy. Uusi työ minulle (vakituinen virka tällä kertaa, ei sijaisuus!), täysi viikko päiväkodissa lapsille, ja sitä rataa. Vielä viimeiset rippeet irti tästä kesästä! :)