No, lievennykseksi pitää kertoa, että olen tänä jouluna pojan kanssa jo kahteen otteeseen leiponut yhdessä pipareita. Tytön kanssa en kertaakaan... Ja kun vielä tuon 3-vuotiaankin kanssa se on aika sähellystä, niin halusin päästä kunnolla puuhaan käsiksi edes kerran. Jotenkin näin sieluni silmin tuon purnukan täynnä, mutta alle puolilleen se jäi...
Juuttinarua piparipurnukkaankin. Sitä kiedoin tänä vuonna myös lahjojen ympärille. Juuttinaru on vienyt sydämeni.
Muakin epäilyttää se naistenlehtien/blogien idylli jossa äiti ja lapset leipoo yhdessä.. kuulostaa lähinnä stressaavalta, ellei koko talo oo vuorattu jollain askartelualustalla..
VastaaPoistaVarmaan sellasten viisvuotiaiden kanssa se voi olla jo ihan kivaa? Ja kyllä ton pojankin kanssa se jo jotenkin onnistui, mut aikamoisen säädön kanssa ja tulos oli aika kehno. :D
PoistaKovoja jouluisia postauksia täällä!
VastaaPoistaKaunis tuo teidän kuusi ja ihanat piparit purkissa. Juuttinaru on vienyt myös minun sydämmeni :)
Lasten kanssa leipominen on aika sotkuista puuhaa. Itse otan lapset välillä mukaan mutta välillä leivon ihan yksin ja laitan lapsille lasten ohjelmat pyörimään.
Löysin blogisi vasta jokin aika sitten, ja Kannustalo-rakentajana kiinnostuin. Ihanan kotoisa blogi ja tavallista lapsiperheen arkea; sitä se meidänkin elämä on. Jään siis jatkossakin seurailemaan elämäänne uudessa kodissanne ja lueskelemaan juttujasi. Oikein ihanaa joulunaikaa koko teidän perheelle!
VastaaPoistaToivottaapi Jonspe Eripurasten Rauhalasta