Meillä on ekat verhot- sekin on ihanaa. Pitsit on muinoin nyplännyt iso-isotätini Sievä Amanda, ja äiti ompeli niistä verhot kymmenisen vuotta sitten- ja nyt ne ovat meidän ikkunassa.
Ajatuksena oli laittaa keittiöön laskosverhot, mutta kun äiti tarjosi näitä, niin menneen ajan käsityötaika veti kyllä pidemmän korren. Suvussani on ollut paljon käsityöläisiä, kultaseppää ja käsityönopettajaa. Kun ei itse osaa vastaavaa, sitä jotenkin arvostaa suuresti. Mukava siis pitää esillä suvun aarteita. :)
Meillä oli vähän jännitystäkin elämässä tässä männäviikolla! Tai minä ainakin revin siitä vähän jännitystä irti. Saimme nimittäin kokea isoimmat aallot mitä Pohjanlahdelle mahtuu, kun kävimme mieheni isoäidin hautajaisissa Ruotsissa. Me aikuiset voitiin pahoin, lasten meno ei hidastunut hetkeksikään. Ei ne kymmenmetriset aallot kuvassa miltään näytä, mutta oli se jännä tunne kun laiva rytisi ja paukkui, ja kaikki mikä ei ollut pultattu kiinni laivan lattiaan kaatuili miten sattuu. Oli välillä itselläkin täysi työ pysyä pystyssä- ja laivan tax freessä soi Titanicin "uppoamisbiisi". :D
Semmoista. Eikä sitten muuta.
Ihan mahtavat verhot!
VastaaPoistaNiin minustakin! Mä en käsitä miten taitavia ne on muinoin olleet...
PoistaNiin on ja upeet noi pitsit! Ja kaunis perhe laivalla, ihmeen ei-pahoinvoivilta näyttää myös aikuiset huomioiden 10 metriset aallot..
VastaaPoistaKuva on otettu menomatkalla. :D Paluumatkalla naamamme ei olisi noin harmaat, vaan vihreet. Ja mamma olis ilman meikkiä. :)
PoistaNiin ihanat nuo verhot! Kelpais mullekin <3 Ja perhe on kyllä kaunis!
VastaaPoistaHurjan nakoiset nuo aallot. Meinaa tulla heikko olo jo niita kuvista katsoessa!
VastaaPoista