Sohvapöytä

 

Tori.fi oli kiva löytö. En ole oikein huutonet-ihmisiä. Jotenkin se huutelu on rasittavaa ja hinta tuppaa nousemaan usein korkealle. Etsiskelin sohvapöytää kauan, mutta kaupoissa hinnat karkasivat ulottumattomiin. Sitten löysin tämän tori.fi:n kautta ja ostin kotiin. Aika iso, aika korkea, mut ihan kiva! Pöytä on tarkoitus somistaa vähän rouheammin myöhemmin, haluaisin siihen päälle jotakin jykevämpää, karheampaa, vähemmän nättiä. :) Mutta toistaiseksi näin. Tällä hetkellä alahylly toimii lasten majana ja leikkipaikkana (uutta ja jännää!) mutta myöhemmin sinne olisi tarkoitus tilata henkkamaukalta nämä korit:

Toiseen voisi tulla lehtiä, toiseen vaikka pari vilttiä. Lisäksi halajaisin Ikeasta tätä Tarnby-mattoa sohvan ja sohvapöydän alle:

En vain ole ihan varma sopiiko tämän värinen matto meidän lattialle. Valkoista lattiaa vasten tuo olisi ihana!

Vihdoinkin

Saparot. 

Tätä päivää olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

 

 

Ensin niiden ei annettu olla päässä ei sitten millään. Ja nyt yhtäkkiä saparot saa olla rauhassa. En tiedä mitään niin ihanaa kuin tehdä pienille tytöille kampauksia.

Jes, mun nukkeleikit saa uuden ulottuvuuden! ;)

P.s. Näitä(kin) kuvia katsellessa tulee ihan tuskainen olo tän pokkarin kanssa. 

Lasten lapsuus luisuu käsistä ja jäljelle jää suttuisia kuvajaisia. 

Ehkä mä jo kohta voin myydä Phil and Tedit ja ostaa järkkärin! 

Haasteita ja tunnustuksia

Olen saanut kaikenlaisia kivoja haasteita ja tunnustuksia, kiitos niistä! Niitä kertyi silloin kun olin sairastamassa sängynpohjalla, ja nyt niin monet ovat jo kiertäneet lähes kaikki blogit, että en keksi enää mihin niitä kierrättäisin. :) Mutta haluan kuitenkin mainita, että kiitos naiset seuraavien blogien takana: Mopin kotona, Jennyn elämäntapa- ja kuntoilublogi ja Ripaus tunnelmaa. Tulin iloiseksi! <3

Tuoreimpana tulleeseen haasteeseen päätin ihan tarttuakin. Se tuli tänään eikä ole vielä niin paljon ehtinyt kierrellä, joten keksinen jonkun kenelle sen lähettää eteenpäin. :) Maarit blogista Roosaa ja valkeaa haasteli minut kertomaan kymmenen arjen pientä ihanuutta. Pientä siis. Hmm. Eli ei niinkuin perhe ja terveys jne. Vaan pieniä siis. Okei, tässä tulee! :) Kuvat napsin vanhoista postauksistani.

1. Kahvihetki, yksin tai yhdessä. Joku herkku kupin kylkeen. 

Mikä voisi olla parempaa?

2. Leffa tai joku ohjelma illalla oman kullan kainalossa.

3. Vauvelin vanuttunut takatukka ja sen nuuhkuttelu. :)

 Tämä alempi kuva piti laittaa ihan yleisen mielenvirkeyden vuoksi. Miten on mahdollista että kaksi naista saa asennettua silmänsä samalla tavalla juuri samalla hetkellä?

4. Hyvät leipomukset.

5. Sanoinko jo kahvi? Saako sen sanoa uudestaan? Kahvi. <3

6. Käsityöt.

7. Se (nanosekunnin kestävä) hetki siivouksen jälkeen, kun on ihanaa ja kaikki tavarat paikallaan ja puhdasta ja kaikki niinku hallinnassa. Siitä tulee hyvä fiilis!

8. Kun joku soittaa ja kertoo haluavansa tulla kylään.

9. Nää blogit! Kyllä nää on mulle arjen ihanuutta. Just sen kahvikupposen kanssa. Juon kupin kahvia, ja samalla pääsen kurkkaamaan monen naisen kotiin! Miten ihanaa!

(Pääsin taas sanomaan ton kahvin!)

10. Leikkokukat ja kynttilät. Oli vuodenaika mikä hyvänsä.

 Ja minä voisin pistää tämän eteenpäin vaikkapa juuri noille blogeille mitkä tuossa alussa luettelin. Eli Jenny, Ripaus tunnelmaa ja Moppi, olkaa hyvä! :)

Kevät

Heippa! Mä oon pitänyt mykkäkoulua niin muiden blogeissa, kuin omassanikin. Syy ei ole teissä. Ensin me vaan oksennettiin, sitten pidettiin taukoa, sitten kehitettiin kova kuume, pidettiin taukoa, kehitettiin uusi kova kuume... Seuraavaksi suunnitelmissa olisi saalistaa kotiin Suomea kiertävä noro-virus. Sen jälkeen voisi aloittaa vaikka korvatulehdussession, ja sitten voisikin jo palata mahatautiin takaisin.

Mutta noita suunnitelmia ennen voisi kirjoittaa vaikka yhden postauksen. Olen nimittäin kiusallisen tietoinen siitä, että en ole vastaillut kenenkään kommentteihin, en ole reagoinut haasteisiin ja tunnustuksiin, enkä ole toivottanut uusimpia lukijoitani tervetulleeksi tänne. Tuon viimeisimmän epäkohdan voisinkin korjata heti: tervetuloa! Kiva kun löysitte blogiini! Sen verran vielä olen kipeänä, että muita asioita en vielä jaksa saattaa kuntoon, eikä minulla myöskään ole mitään uutta blogattavaa. Paitsi, tämän tylsän ja kuivan postauksen päätteeksi voisin vilauttaa pari kuvaa uusimmasta haaveestani. Laventeli!

 

Minua on jo pari vuotta kiusannut ajatus laventelista, ja alkaa vähän vaikuttaa siltä, että siitä voisi meidän kotiin tulla kevään väri. Jos löytäisi jostakin itse laventelin, sitten muutaman laventelin värisen kynttilän, ja kun täältä nyt puuttuu vielä kaikkialta paitsi keittiöstä verhot, niin nuo ekan kuvan ale-verhot Ellokselta voisi heilauttaa ostoskoriin. (Muut kuvat ovat pinterestistä.)

Mitä mieltä te olette laventelista? :)

Joulu

Siinä se hujahti joulu, ensimmäinen omassa kodissa. Oli niin ihanaa laittaa perheelle omannäköistä joulua, kattaa pöytää ja suunnitella tarjottavia. Äiti tuli meidän kanssa aatoksi ja yöksi juhlimaan, mikä teki kekkereistä tuplasti kivemmat. Ihmiset tosiaan tekevät sen joulutunnelman, ja huomasin että oikeastaan meille voisi tulla ihan kuka vaan joulua viettämään ja se olisi vaan kivaa. Meiningillä the more the merrier.

Joulukakuksi leivoin Kinuskikissan karpalo-toffeekakun. Se oli tavallaan tosi hyvää, mutta ehkä toi karpalo, niinkuin puolukkakin, on mulle kuitenkin hitusen hapokasta. Jäinkin miettimään, että voisiko tuon tehdä mustikasta? Mutta mustikka ja kinuski ei varmaan sovi yhtä hyvin yhteen...pitää joskus kokeilla!

Me (tässä alla) haluamme kiitellä kaikkia sukulaisia ja ystäviä joulukorteista joita saimme, ja joita emme laiskoina ihmisinä itse saaneet aikaiseksi lähettää. Olkoon tämä nyt vaikka meidän kiitoskortti/joulukortti teille takaisin:

(Kuvasta sahattu pois Mummu, joka oli keksinyt laittaa silmänsä visusti kiinni!)

Tänään alkoi sitten totuttelu taas arkeen. Meillä on kaikkien unirytmi heittänyt ihan häränpyllyä, ja minä olen syönyt suolaista ja makeaa varmasti enemmän kuin ikinä ennen! Melkein ihan hävettää! Pitää siis alkaa jonkinlainen elämäntaparemontti vähitellen. Tänään menin jo konvehtilakkoon. :)

Sujuvaa arkeenpaluuta teille toivottelee

Mimmu

Kukka potassa

 Melkein jo menin taas Mini-Maniin, kun en keksinyt mihin hyasinttini istuttaisin. Sitten tulin katsoneeksi keittiön kaapin päälle, ja hoksasin potan. Tähän on pissaillut kai Sievä Amanda aikanaan, samaninen nainen joka on nyplännyt keittiömme verhojen pitsitkin. Tai sitten tämä potta on toiminut hienojen vieraiden pottana. Mitä olisi mahtanut iso-iso-isotätini tuumata jos olisi tiennyt, että veljentyttärenpojantytär istuttaa siihen satakunta vuotta myöhemmin kukkia ja nostaa potan ruokapöydälle?

Tämä onkin viimeisin päivitykseni tämän joulun alla. 

(Ehkä.)

Jos näin on, niin haluan toivottaa lukijoilleni oikein rauhallista, ihanaa ja rentouttavaa joulua!!!

On ollut ilo jakaa joulunodotus kanssanne!

Pipareita

Nyt kun kulho vapautui kuusenkoristeista, pääsin leipomaan siihen pipareita. Jos jollakulla teistä ei ole kokemusta huono-äiti- fiiliksestä etkä tiedä mistä puhutaan kun siitä puhutaan, voin antaa sinulle ilmaisen vinkin millä saavutat tämän tuntemuksen: laita lapsille pyörimään lastenohjelma, leivo yksin pipareita, ja pyynnöistä huolimatta älä ota lapsia mukaan projektiin...

No, lievennykseksi pitää kertoa, että olen tänä jouluna pojan kanssa jo kahteen otteeseen leiponut yhdessä pipareita. Tytön kanssa en kertaakaan... Ja kun vielä tuon 3-vuotiaankin kanssa se on aika sähellystä, niin halusin päästä kunnolla puuhaan käsiksi edes kerran. Jotenkin näin sieluni silmin tuon purnukan täynnä, mutta alle puolilleen se jäi...

Juuttinarua piparipurnukkaankin. Sitä kiedoin tänä vuonna myös lahjojen ympärille. Juuttinaru on vienyt sydämeni.