"Muista kunnioittaa ihan hirveesti"

Otin sitten eilen itseäni niskasta kiinni, ja kotipizzan, coca cola lightin, kahvin ja suklaapötkön voimalla kuurasin koko töllin katosta lattiaan- tai siis töllin kaikki asuttavat neliöt. Että nyt jos on jossain jaossa papukaijanmerkkejä, niin ottaisin yhden kiitos, ja kymmenen pistettä päälle. (Koska mä oon varmaan ainut naisihminen maailmassa joka tekee joulusiivouksen. ;) Motivaatiota kasvatti entisestään oksennustauti, mikä nujersi koko meidän perheen tässä männä viikolla. Kone pyöritti siis peitot ja tyynyt, lakanat, pyyheet, rätit ja rievut, jopa vauvan patjan. Älkää sairastuko!!! Ihan kaamee tauti!

Normaalin viikkosiivouksen jälkeen mulla on tapana sanoa miehelle "muista kunnioittaa", mikä on siis muistutus siitä, että rouva on ahkeroinut ja ei olisi sopivaa tallustella kengillä sisällä tai jättää likaisia sukkia sohvankaiteelle. Nyt kun mies tuli kotiin lasten kanssa illalla,  piti projektin suureellisuuden vuoksi vähän laittaa panoksia kovemmaksi- "muista kunnioittaa ihan hirveesti". Sillä asteella kaikki on viety astetta pidemmälle. Että sukkien lisäksi vessapaperirullan hylsyn pitäisi mennä roskikseen, samoin tyhjien maitopurkkien. Jne. Joulusiivous on vakava asia. Vakava, vakava asia. ;)

Siitä päästäänkin sitten kivempiin joulupuuhiin. :) Kuusi odottelee ulkona sisäänkantoa ja koristelua, koristeiden tuunailu on vielä vain vähän kesken. Ja se kaikkein kivoin, lahojojen paketointi glögin kanssa. Mmm. Sitä pääsin jo myös aloittelemaan. Yhden lahjan kävi tosin huonosti; söin sen. Pitää ostaa uusi.

Ja vielä hajanaisen postaukseni lopuksi asiasta sypressiin: mun sypressi levähti, ks kuva yllä. Siksi solmin sen ympärille juuttinarun rusetille, että se pysyisi pystyssä. Mikäs juttu sellainen on, tietääkö kukaan? Luulin että "sypressi tuoksuu nyt talvellakin" ja elää ja voi hyvin, kunhan se on sisätiloissa.

Koristeita

Joulua on tullut tupaan pikkuisen lisää. Takan päällä nököttävä tekokuusi sai Tiimarista kaverikseen tuollaisen kivan köynnöksen. Ja Minimanista löytyi koristuksia kynttelikköön.

Perhe lähti hakemaan mummilan metsästä joulukuusia, ja minä istun sohvalla ihmettelemässä, mihin siivousinto katosi. Olen tätä päivää niin odottanut: kaikki muut poissa, vain minä, Tolu, rätti ja moppi kotona. Ja nyt ei nappaiskaan yhtään!

Häilyvä on naisen mieli.

Oi maamme!

Hienoa itsenäisyyspäivää itse kullekin! Tässä päivässä on kyllä aina jotain tenhoa. :) Ja mikäs sopisi Suomen itsenäisyyspäivään paremmin kuin pakkanen ja lumi. Ihanaa!

Meillä on ekat verhot- sekin on ihanaa. Pitsit on muinoin nyplännyt iso-isotätini Sievä Amanda, ja äiti ompeli niistä verhot kymmenisen vuotta sitten- ja nyt ne ovat meidän ikkunassa.

Ajatuksena oli laittaa keittiöön laskosverhot, mutta kun äiti tarjosi näitä, niin menneen ajan käsityötaika veti kyllä pidemmän korren. Suvussani on ollut paljon käsityöläisiä, kultaseppää ja käsityönopettajaa. Kun ei itse osaa vastaavaa, sitä jotenkin arvostaa suuresti. Mukava siis pitää esillä suvun aarteita. :)

Meillä oli vähän jännitystäkin elämässä tässä männäviikolla! Tai minä ainakin revin siitä vähän jännitystä irti. Saimme nimittäin kokea isoimmat aallot mitä Pohjanlahdelle mahtuu, kun kävimme mieheni isoäidin hautajaisissa Ruotsissa. Me aikuiset voitiin pahoin, lasten meno ei hidastunut hetkeksikään. Ei ne kymmenmetriset aallot kuvassa miltään näytä, mutta oli se jännä tunne kun laiva rytisi ja paukkui, ja kaikki mikä ei ollut pultattu kiinni laivan lattiaan kaatuili miten sattuu. Oli välillä itselläkin täysi työ pysyä pystyssä- ja laivan tax freessä soi Titanicin "uppoamisbiisi". :D

 

Semmoista. Eikä sitten muuta.

Haaste

Olen saanut jo tovi sitten haasteen Uskolliselta lukijalta ja tulin nyt tarttuneeksi siihen. Olen tänään kotoillut yhden pienen silmätulehduspotilaan kanssa kotona, joten tää opiskelusessio jäi taas tähän tältä viikolta. :) 

1. Päivitätkö blogiasi yleensä innostuksen vai syyllisyydentunnon takia?

Päivitän blogiani puhtaasti, vain ainoastaan ja täysin pelkästään innostuksen takia, mutta näiden innostuksien välissä on aina pitkä tauko, jonka aikana ehdin kyllä jo potea syyllisyydentuntoakin. Se ei ole kuitenkaan koskaan vielä muistaakseni äitynyt niin pahaksi, että olisi ajanut minut päivittelemään. Usein myös intoa löytyisi enemmän, mutta ei ole mitään kummempaa kerrottavaa.

2. Lempimateriaalisi interiööreissä.

Ihan alkuun kerrottakoon, että luin tuon kysymyksen toistuvasti "lempimateriaalisi insinööreissä", ja mietin hetken että mitä ihmettä?!? :D Mutta siis, vastaus kysymykseen: puu. Ja pellava. Oli pakko sanoa kaksi. Koska puu ja pellava on kaksi ihmeellisen ihanaa materiaalia.

3. Miten suhtaudut jouluun?

Tästä aiheesta innostuin!! Voin kertoa, että tänä vuonna suhtautumiseni jouluun on kokenut totaalisen muutoksen! Tähän asti olen aina odottanut joulua, ja se h-hetki, jouluaatto, on ollut kaiken odotuksen huipennuspiste, joka on lähes vuosittain tuottanut pettymyksen. (Mitä muuta se voisikaan, kun kyse on kuitenkin vain yhdestä päivästä, jossa ei ole sen enempää taikaa kuin muissakaan päivissä.) Mutta tänä vuonna olen oivaltanut jotakin. Se onkin se joulunodotus, mikä on se juttu! Koristelut, musiikit, askartelu, lahjojen ostaminen, fiilistely! Aina ennen olen saanut luotua itselleni mahtavan stressin siitä nauttimisesta. Ajatuksena on ollut, että sitten kun talo on pesty katosta lattiaan ja jokainen kolo kaivettu ja mööpeli kiillotettu, sitten voi leipoa herkkuja ja koristella ja fiilistellä. Tämä kaikki on valmistunut yleensä aatonaattona, jolloin olen ollut jo aivan puolikuollut, lähtenyt umpiväsyneenä sukulaisten luo joulua juhlimaan, ja kaikki vaiva kotona on ollut aivan turhaa, eikä kodin joulukauneudesta ole päässyt nauttimaan.

Nytpä mä tajusinkin, että se mikä on oikea tapa juhlia joulua minulle, on se, että siivoilen samaan tappavaan tahtiin kuin aina, mutta kaiken ei tarviste olla valmista ennen kuin leivon, koristelen ja herkuttelen. Tänä vuonna siis laitoin koristeet jo marraskuun alussa, pipareita ja torttuja on leivottu jo moneen otteeseen ja ollaan tosiaan nautittu! Oman tien löytäminen on joskus niin vaikeaa. Meillä kotona lapsuudessani oli tapana leipoa tortut ja piparit vasta aatoksi. Kaiken hyvän ruoan ja suklaan jälkeen torttuja ja pipareita ei tullut syötyä, ei mahtunut eikä maistunut. Mutta mä hoksasin nyt, että mulle tortut ja piparit on sitä joulunodotteluherkkua. Tarkoituksena siivittää minua jouluun, ja venyttää vatsalaukkuani. Ai että, ihanaa löytää omat tapansa ja tajuta mitä oikeasti toivoo!

Ja tämän jouluisen eepokseni loppuun voisin todeta, että kristittynä ihmisenä joulu on minulle mitä suurimmissa määrin Vapahtajani syntymän juhlintaa, mikä onkin minulle vuodesta toiseen ainoa asia, joka ei joulussa taatusti tuota pettymystä. :) (Vaikka en tiedä tarkalleen oliko se juuri 24.12 jolloin Jeesus syntyi, mutta ei se ole niin justiinsa. En mäkään synttäreitäni aina juuri oikeana päivänä juhli.)

4. Lempi lautapelisi

Ei ole. Mä oon lakannut tykkäämästä peleistä. En tiiä mikä muhun on mennyt. Voisin ehkä lasten kasvamisen myötä lämmetä taas Afrikan tähteen.

5. Tykkääksää hevosista ja koiranpennuista?

Suuresti. Hevoset on mahtavia, ja lähes kaikkien eläinlajien pennut on söpöjä.

6. Viimeinen musiikillinen löytösi

Vain elämää- sarja sai minut tutustumaan monenlaiseen artistiin, joihin en ollut ennen kiinnittänyt huomiota. En nyt tiedä onko ne varsinaisia löytöjä, mutta sarjassa esiintyneet artistit olen joka tapauksessa kaivanut muutamaan otteeseen esiin spotifystä. Kaipaan kyllä uusia löytöjä! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän niitä löydän.

7. Oletko matkalla kohti teini-iän haaveitasi tai saavuttanut niitä? Oletko tilanteesta ilahtunut/pettynyt haaveen todellisuuteen.

Hieno kysymys! Teininä haaveilin (oletin) että "isona" asuisin ulkomailla. Sitä haavetta en ole saavuttanut, enkä myöskään ole matkalla sitä kohti. Pikemminkin päinvastoin. Enkä oikein ole siitä erityisen pettynytkään. Näin on hyvä! Ehkä sitten joskus jotenkin toisin. :) Toinen mistä haaveilin oli unelmieni mies ja perhe. :) Saavutin (tai siis sain, lahjaksi!) molemmat, ja olen tilanteesta perin juurin ilahtunut. Mutta todellisuus ei silti ole sitä, mistä teininä haaveili. Unelmieni mies ei pelasta minua jatkuvasti lohikäärmeiltä (koska täällä liikkuu niitä aika nirkoselti) ja lapset osaa olla hurrrrjasti paljon rankempia kuin luulin! Joskus siis haaveen todellisuusversio on kyllä haavetta itseään raadollisempaa ja tuottaa pettymyksiä. Mutta joka ilta kun lapset on nukahtaneet ja saan käpertyä mieheni kainaloon katsomaan Solsidania tai Hovimäkeä, en voi kuin todeta, että en vaihtaisi tätä todellisuutta haaveisiini.

8. Mitä ihmiset susta ajattelee? (Oma arvio.)

Onpas vaikea! En muuten osaa sanoa! Ensimmäisenä tulee mieleeni, että ihmiset ajattelee minusta paljon paremmin kuin mitä on totuus. Siis että "voi kun ne tietäis millainen hirviö mä oon...". Sen suuntainen ajatus tuli mieleen.

9. Jos yksi arjen pakollinen rutiini muuttuisi itsestään tekeytyväksi, minkä valitsisit?

Pyykki. Ehdottomasti. Mä niin kerta kaikkiaan meinaan jäädä sen jalkoihin. Vaikka kuinka yritän selättää sen, se aina kylvää siemenen ja lisääntyy heti kun ehdin selkäni kääntää.

10. Mikä kirja sinulla on kesken tai olet ajatellut että haluaisit lukea?

Tällä hetkellä ei ole kesken mitään. (Paitsi Sinuhe, mutta sitä ei lasketa koska se on ollut kesken kolmetoista vuotta.) Seuraavaksi haluaisin lukea Eve Hietaniemen Tarhapäivän. Olenkin jonottanut sitä kirjastosta jo hyvän tovin...

 11. Mikä ajatus/leffa/laulunpätkä on viimeaikoina pyörinyt mielessäsi?

Ajatuksissa sinkoilee milloin mikäkin. Mut leffoista viimeisimpänä on ollut mielessä Sofi Oksasen Puhdistus- toivoisin, että se jo pikku hiljaa lakkaisi pyörimästä mielessä.

Haasteen tarkoituksena oli keksi 11 uutta kysymystä ja haastaa uusia ihmisiä, mut nää oli mun mielestä niin hyviä kysymyksiä, että haluan käyttää samoja! Haaste on pyörinyt jo aikas kauan, joten en tiiä tarttuuko kukaan siihen enää, mutta heitän sen nyt kuitenkin Ripaus tunnelmaa blogin Heidille; ihana, kaunis ja uusi blogilöytö!

Rakas joulupukki.

'

 

Meille on miehekkeen kanssa tullut tavaksi kysyä toiselta joululahjatoiveita. Kumpikin haluaa ostaa joka tapauksessa lahjoja vaikka meillä vuosirenkaita onkin jo aika paljon, ja on kiva ostaa jotain hyödyllistä tai jotain mitä toinen toivoo. Ihan vaan omaksi ilokseni ja kauniiden kuvien vuoksi päätin tehdä tälläisen postauksen. Ylinnä olevat valot, jotka käyvät niin jouluun kuin kesäänkin, ovat ehkä ihanimmat mitä olen kuunaan nähnyt. Ne ovat La Case de Cousin Paul merkkiset, ja ainakin Stokkalla niitä myydään. Oon ihan myyty! Tokana on Kinuskikissan kirja, jota olen kuolannut jo hyvän aikaa. Olen saanut maistella kirjan resepteistä tehtyjä herkkuja yhden ystävän luona useammankin kerran, ja ne on kyllä hyviä! Ja sit googlettelin tollasia kerrostarjottimia. Niin kauniita! Nämä kyseiset on Riviera Maisonin, ja ehkä pyörtyisin jos mies pistäisi tarjottimeen niin paljon rahaa. Mutta kunhan tollasia halppiskopioita tulee Mini-Maniin...sitten mua ei pidättele enää mikään. :P :P :P

Kohta alkaa mulla rauhallinen hetki. Pienin menee päikkäreille, ja miesväki lähtee hoiteleen jotain asioita. Mua odottaa ehkä päiväunet, tai käsityöt, tai sitten tiskit. 

Hyvää viikonloppua kaikille!!

Oi kuusipuu.

 

Meillä taistellaan kaamosta vastaan, kuten varmaan useassa muussakin kodissa. Mikäs sen parempi sotataktiikka, kuin joulukoristeet ja joulupuuhat. Kuusta ei sentään ollut tarkoitus vielä virittää. Mutta kun hain koristelaatikon yläkerrasta ja pojan silmät kiinnittyivät pieneen tekokuuseen, joka on ollut elämässäni jo 13 vuotta, oli peli menetetty. Onneksi kuusi on suht huomaamaton tuolla takan päällä, jonne sain sen neuvoteltua. :) Muut koristeet on vasta lasipurkeissa lipaston päällä; luovat tunnelmaa, mutta eivät ihan päästä joulua vielä villiintymään seinille. Tänä viikonloppuna käynnistän pikkujoulukauden, miehellä se jo alkoi.

Toivon teille kaikkea mahdollista hyvää tämän kuran ja harmauden keskelle!!! Ja menen eteiseen laittamaan hatun päähäni, jotta voin nostaa sitä kaikille päiväkodintädeille ja -sedille, jotka joutuu taisteleen paritkymmenet kurahousut ja kurahousunlenkit kuraisten saappaitten päälle päivittäin.

Kolkko

 

 

Tämän postauksen aihe kuulostaa varmasti kovasti siltä, että minulla ei ole elämää. Mutta uskokaa tai älkää, sitä on ollut aika paljonkin viimeaikoina! Tällaisen pienimuotoisen sisustamisen puuhasteleminen on toiminut vastalääkkeenä opiskelukiireille. 

Ongelman nimi on kolkko. (Eli ongelma on varsin pieni, jos noin niinkuin ongelmia laaajemmin pohditaan.) Lampunjalka on aika hassu, sen tiedän. Huutelin sen halvalla huutiksesta, ja se saa siinä olla toistaiseksi. Listojen puuttuminen ja vielä toistaiseksi sinisenä kirkuva pistorasian paikka antavat myös oman lisänsä, mutta ihmettelen silti: miksi mun sisustussilmä on kolkko??? Miten muilla tulee sellasta runsasta kauneutta ja mulla ei? Tosta pienestä pöydästä tykkään kovasti. Se on mun perintömööpelini, jota jo kynnellä vähän rapsuttelin ja pohdin pitäiskö se maalata. Tulin siihen tulokseen, että ei pidä! Ihanan ruhjuinen just noin.

Hmm. Tästä on hyvä jatkaa taas vähän todellisemman elämän parissa. :) Aamuvarhaisella menen ottamaan gradun taas kunnon niskalenkkiotteeseen, ja pohdin näitä elämän suuria sisustusongelmia sitten taas tuonnempana.

Kivaa alkavaa  viikkoa kaikille! :)