Kun Riihimäen lasipurnukka tytön nielaisi.

 

 

Näinkin voi pahaa-aavistamattomalle hengailijalle käydä. Voi pientä.

Tyttö seisoskeli tuossa keittiön penkillä, leikkipenkillä kuten meillä sitä nimitetään.

Yhtäkkiä tasapaino huojahti ja tyttö putosi suoraan takanaan olevaan Riihimäen lasipurkkiin. Ja voi sitä huutoa! Hänellä sattui juuri olemaan kaksi pääsiäismunaa, yksi kummassakin kädessä. Mutta raasu ei voinut tai osannut luopua niistä punnertaakseen itsensä purnukasta pois.

Ja mitä tekee äiti? Ottaa valokuvia! Kun lopulta maltoin kalastaa tytön syliini, hän painoi nyyhkien päänsä olalleni ja sanoi

"Tiito äiti!"

(=Kiitos äiti!)

Mua niin riipas! :)

Päässäni ei liiku tällä hetkellä mitään. Ei yhtään mitään. Sain äsken gradun laitettua menemään kohti painotaloa, ja se aloittaa kohta matkansa mustien kovien kansien väliin. Jes! Samalla aivoni tuntuvat tyhjenneen. Olen lukenut kuin hullu viimeiseen tentiini, ja sain juuri viestiä että yksi kirja onkin ilmeisesti vaihtunut... Se tietää taas uuden yli 300 sivuisen enkunkielisen opuksen pänttäämistä. Huh! Koitan vielä jos asiasta voisi neuvotella... ;) Se kirja mitä ehdin jo aloittaa tekisi mieli lukea loppuun.

Olen siis aika sippi. Pääsiäinenkin päättyi oksennustautiin ja ruokavieraskekkerit jouduttiin perumaan. Tyttö on ollut nuhakuumeessa ja minulla töitä vähän enemmän kuin mihin kykenen. Mut kyllä tää tästä!!! Kesä tulee!! Tosin tänään meitä kaikkia huijattiin ja tuli lunta. :/

Ennen kuin kaadun sänkyyni, niin sen vielä sanon että jee, kivaa kun olette täällä! Tervetuloa kaikille uusille! Edelleen olen aina lentää selälleni kun tajuan, miten monet ovat linkityksen kautta löytäneet piskuisen blogini. Ihanaa! Olen saanut haasteita, kommentteja ja tunnustuksia, ja lupaan palata niihin myöhemmin. Mut tää kammottava tentti mun pitää selättää ensin. Siihen asti: 

haistellaan kevättä ja odotellaan kesää!!!