Rakas joulupukki.

'

 

Meille on miehekkeen kanssa tullut tavaksi kysyä toiselta joululahjatoiveita. Kumpikin haluaa ostaa joka tapauksessa lahjoja vaikka meillä vuosirenkaita onkin jo aika paljon, ja on kiva ostaa jotain hyödyllistä tai jotain mitä toinen toivoo. Ihan vaan omaksi ilokseni ja kauniiden kuvien vuoksi päätin tehdä tälläisen postauksen. Ylinnä olevat valot, jotka käyvät niin jouluun kuin kesäänkin, ovat ehkä ihanimmat mitä olen kuunaan nähnyt. Ne ovat La Case de Cousin Paul merkkiset, ja ainakin Stokkalla niitä myydään. Oon ihan myyty! Tokana on Kinuskikissan kirja, jota olen kuolannut jo hyvän aikaa. Olen saanut maistella kirjan resepteistä tehtyjä herkkuja yhden ystävän luona useammankin kerran, ja ne on kyllä hyviä! Ja sit googlettelin tollasia kerrostarjottimia. Niin kauniita! Nämä kyseiset on Riviera Maisonin, ja ehkä pyörtyisin jos mies pistäisi tarjottimeen niin paljon rahaa. Mutta kunhan tollasia halppiskopioita tulee Mini-Maniin...sitten mua ei pidättele enää mikään. :P :P :P

Kohta alkaa mulla rauhallinen hetki. Pienin menee päikkäreille, ja miesväki lähtee hoiteleen jotain asioita. Mua odottaa ehkä päiväunet, tai käsityöt, tai sitten tiskit. 

Hyvää viikonloppua kaikille!!

Oi kuusipuu.

 

Meillä taistellaan kaamosta vastaan, kuten varmaan useassa muussakin kodissa. Mikäs sen parempi sotataktiikka, kuin joulukoristeet ja joulupuuhat. Kuusta ei sentään ollut tarkoitus vielä virittää. Mutta kun hain koristelaatikon yläkerrasta ja pojan silmät kiinnittyivät pieneen tekokuuseen, joka on ollut elämässäni jo 13 vuotta, oli peli menetetty. Onneksi kuusi on suht huomaamaton tuolla takan päällä, jonne sain sen neuvoteltua. :) Muut koristeet on vasta lasipurkeissa lipaston päällä; luovat tunnelmaa, mutta eivät ihan päästä joulua vielä villiintymään seinille. Tänä viikonloppuna käynnistän pikkujoulukauden, miehellä se jo alkoi.

Toivon teille kaikkea mahdollista hyvää tämän kuran ja harmauden keskelle!!! Ja menen eteiseen laittamaan hatun päähäni, jotta voin nostaa sitä kaikille päiväkodintädeille ja -sedille, jotka joutuu taisteleen paritkymmenet kurahousut ja kurahousunlenkit kuraisten saappaitten päälle päivittäin.

Kolkko

 

 

Tämän postauksen aihe kuulostaa varmasti kovasti siltä, että minulla ei ole elämää. Mutta uskokaa tai älkää, sitä on ollut aika paljonkin viimeaikoina! Tällaisen pienimuotoisen sisustamisen puuhasteleminen on toiminut vastalääkkeenä opiskelukiireille. 

Ongelman nimi on kolkko. (Eli ongelma on varsin pieni, jos noin niinkuin ongelmia laaajemmin pohditaan.) Lampunjalka on aika hassu, sen tiedän. Huutelin sen halvalla huutiksesta, ja se saa siinä olla toistaiseksi. Listojen puuttuminen ja vielä toistaiseksi sinisenä kirkuva pistorasian paikka antavat myös oman lisänsä, mutta ihmettelen silti: miksi mun sisustussilmä on kolkko??? Miten muilla tulee sellasta runsasta kauneutta ja mulla ei? Tosta pienestä pöydästä tykkään kovasti. Se on mun perintömööpelini, jota jo kynnellä vähän rapsuttelin ja pohdin pitäiskö se maalata. Tulin siihen tulokseen, että ei pidä! Ihanan ruhjuinen just noin.

Hmm. Tästä on hyvä jatkaa taas vähän todellisemman elämän parissa. :) Aamuvarhaisella menen ottamaan gradun taas kunnon niskalenkkiotteeseen, ja pohdin näitä elämän suuria sisustusongelmia sitten taas tuonnempana.

Kivaa alkavaa  viikkoa kaikille! :)

Minikeinu

 

 Uusin sisustushankinta: pikkuinen lasten keinutuoli Minimanista minimaaliseen hintaan. Ja hinta putosi entisestään, kun sain alennusta kahdesta puuttuvasta ruuvista. Reilu kymppi ei paha hinta puisesta lastenkeinusta? Tuntuu olevan ihan hyvää tekoakin.

Minimanista on tullut ihan yksi mun suosikki sisustuskauppa. Siellä tuntuu oikeesti olevan samaa tavaraa kuin "oikeissa" sisustuskaupoissa, mutta hinnat on hurjasti halvempia!

Tämän päivän ohjelmassa on ensilumi. Esikoinen meinasi seota kun huomasi että yöllä on satanut lunta! Flunssaisen äidin on siis pakko siirtää luunsa tuonna pihalle. Toppavaatetta päälle, eiköhän se siitä. Mutta yhdellä kahvikupposella siirrän vielä pukeutumistaistelua eteenpäin.... Mikä siinä onkin, kun se on niin vaikeeta! Vaikka lapset tietää että lopputulos on kiva (ulkoilu) niin silti! Kauheeta vääntöö!

Lumista viikonloppua teille! :)

P.s. Kuvista muuten huomaan taas, miten kotimme kaipaakaan niitä listoja... :P 

Pikkutuubi ja isotuubi

 

 

 No siinä tuli liian monta kuvaa samasta asiasta. Tyttönen ei vain oikein ollut kuvaustuulella, eikä saalistamallakaan saatu saalistettua kunnon kuvaa jossa molemmat katsottaisiin kameraan. :) 

Pointtini kuitenkin oli tuubihuivi. Tästä samaisesta lankaparista virkkasin vuosi sitten Kalastajan vaimon ohjeen mukaan yhtä ihanaa villapaitaa. Siitä ei juuri hihoja enempää enää puuttunut, mutta purkutuomion sai. Siitä tuli niin kuuma haarniska, että totesin etten koskaan iki-milloinkaan asu niin kylmissä olosuhteissa, että voisin sitä käyttää. Virhe piili siinä, että Kalastajanvaimo käytti lankoina angoraa ja alpakkaa, ja minä korvasin tuon alpakan halvemmalla seitsemällä veljeksellä. Ei ois pitäny. :) Jotain piti langoista kuitenkin keksiä, ja päädyin neulomaan tytölle ja itselleni kurkkujen lämmikkeet talveksi. Helmineulosta, helppoa ja rentouttavaa!

Lopuksi vielä miehen ja pojan tärkeisiin asioihin:

 

"Äiti, voisikko ottaa mun repustakin kuvan!"

 Ja nää hämikset. Yhh. Niitä on meillä ihan hirveen paljon. Mies on kuvannut niitä ja tutkinut niiden elämää. Tiedämme jo sen verran, että noilla uloimmilla jaloilla tämä hämppy tutkii mihin uskaltaisi jalkansa asettaa, ja sisemmillä pikkujaloilla maistelee kaikkia herkkupaloja, mitä meidän silmä ei edes erota. Omaan suoraviivaiseen tyyliini haluaisin surmata jokaisen kotiini eksyvän hämähäkin, mutta toi mun kettutyttömies kiikuttaa niitä pihalle. Ja kumma kyllä: jotenkin mäkin olen alkanut nähdä noi aika sympaattisina kavereina!

Ei silti, olen kuullut että ajan myötä puutalot ei enää houkuttele hämähäkkejä yhtä paljon kuin uutena, ja odotan sitä aikaa kyllä. Ne paksumahaiset ja -jalkaiset hämähäkit, ne vasta on inhottavia!!!

Korviketoimintaa

Päätin jättää tämän päivän urheilut urheilematta ja keskittyä opiskeluun, koska tentti on huomenna. Mutta jotain korviketoimintaa on kuitenkin keksittävä, ja tämä oli nyt sitä. (Koko aikaa ei voi opiskella, ja jos ei halua korvikkeeksi siivota, pyykätä tai leipoa, voi vaikka blogata.)

Meillä on pukeutumisleikit alkaneet olla kova juttu. Toi reilu yksivuotias ihmetyttää. Se vetää jo sukkiksetkin itse jalkaan lähestulkoon, samoin paidat ja muut. Muutaman vuoden vanhempi poika ei vielä edes halua yrittää paidan pukemista itse! Mutta tyttö rakastaa pukeutumista, ja kauniiksi asusteiksi kelpaa vaikka isän kalsarit päähän ja isoveljen paita housuiksi. :) Sitten keimaillaan ja sanotaan "aaai-jaaai". <3 Kuvassa pojalla on isän aluspaita ja tytöllä äitin paita. 

Mutta nyt, Etiikkaa ihmistieteille odottaa lukijaansa. (Mun puolesta opus voisi paremminkin olla nimeltään ETIKKAA ihmistieteille!!)

Metsäretkellä

 

Vietin lasten kanssa viikonlopun mummulassa. Mummu vei sieniretkelle, lähelle Pelläytyskiveä. Saaliiksi saatiin pari pikkuämpäriä käpyjä, puoli ämpäriä suppilovahveroita ja masut täyteen pullaa ja kaakaota. Ja ehkä vähän potkua ensi viikkoon, joka pitää sisällään päiväkotia ja mun ekan tentin reiluun kolmeen vuoteen. Muistanko väärin, vai onko rottaäideillä eläinkokeissa todettu aivosoluja tuhoutuvan vauvojensaannin yhteydessä? En ole varma onko se niin, mutta menen testaamaan asian ihmiskokeessa ensi viikolla. Ainakin tenttiin lukiessa on alkanut vaikuttaa siltä, että näin on myös ihmisäideillä. 800 sivua kahlattu, 100 enää edessä. :)

Niin ja hei, tervetuloa uudet lukijat! Päätökseni valmistua maisteriksi vuonna 2012 on pitänyt mua vähän kiireisenä ja häirinnyt tätä "oikeeta" elämää täällä. ;)